Täytyy kuitenkin myöntää, että muutamat heistä ovat älynneet menetellä erinomaista viisautta todistavalla tavalla silloin kun ovat antaneet isille suuren vallan lapsiin nähden: mikään ei niin helpota hallitusmiesten työtä, mikään ei niin tyhjennä käräjäsaleja, mikään ei vihdoin niin levitä rauhallisuutta valtioon, missä tavat kasvattavat aina parempia kansalaisia kuin lait.

Kaikista valloista käytetään sitä vähimmän väärin, se on pyhin kaikista hallitusmuodoista, se yksin on riippumaton sopimuksista, joita aikaisemmin se on jo ollutkin olemassa.

On huomattu, että niissä maissa, missä isän käsiin uskotaan suurin palkitsemisen ja rankaisemisen oikeus, perheissä vallitsee paras järjestys: isät ovat ikäänkuin maailman luojan vertauskuvia, hänen, joka, vaikka hän voisikin ohjata ihmisiä rakkaudellaan, kiinnittää heitä itseensä myös toivon ja pelon vaikuttimilla.

En voi päättää tätä kirjettäni huomauttamatta Sinulle eräästä ranskalaisen hengen kummallisuudesta. Ranskalaisten sanotaan näet säilyttäneen roomalaisista laeista suunnattoman joukon hyödyttömiä kohtia, jopa pahempiakin, mutta he eivät ole ottaneet niistä isän valtaa, minkä ne ovat säätäneet ensimmäiseksi lailliseksi vallaksi.

Pariisissa, 18 p. Saphar-kuuta v. 1715.

80. kirje.

Suureunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

Eilen toivat armenialaiset vaimolaan nuoren tsherkessiorjattaren, jonka he halusivat myydä. Vein hänet salaisiin huoneistoihin, riisuin hänet ja tarkastelin häntä tuomarin silmin. Mitä enemmän häntä tarkastelin, sitä enemmän löysin hänessä suloja. Neitseellinen kainous näytti tahtovan peittää ne katseiltani. Huomasin kyllä, kuinka vaikeata hänen oli totella: hän punastelihe havaitessaan olevansa alastomana, jopa minunkin edessäni, minun, joka kainoutta pelästyttävistä intohimoista vapautuneena en välitä vähääkään tämän sukupuolen vallasta ja joka häveliäisyyden palvelijana vapaimmissakin teoissa luon vain siveitä katseita ja saatan herättää vain viattomia tunteita.

Havaittuani hänet Sinun arvoiseksesi loin silmäni alas, heitin hänen hartioilleen helakanpunaisen viitan, panin hänen sormeensa kultasormuksen, heittäydyin hänen jalkoihinsa ja palvoin häntä Sinun sydämesi kuningattarena. Sitten maksoin armeenialaisille ja kätkin hänet kaikkien katseilta. Onnellinen Usbek! Sinulla on nyt hallussasi enemmän kauneutta kuin on kaikissa Itämaiden palatseissa. Mikä ilo Sinulle, kun palatessasi tapaat kaiken, mitä Persiassa on ihastuttavinta ja kun näet vaimolassasi sulojen syntyvän uudelleen sitä mukaa kuin aika ja omistus pyrkivät niitä hävittämään!

Fatmen palatsissa, 1 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715.