Pariisissa, 17 p. Saphar-kuuta v. 1715.
79. kirje.
Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.
Useimmat lainsäätäjät ovat olleet vähälahjaisia miehiä, jotka sattuma on nostanut muiden etunenään ja jotka ovat melkein yksinomaan noudattaneet vain ennakkoluulojaan ja mielihaaveitaan.
Heiltä näyttää jääneen oivaltamatta heidän tehtävänsä suuruus ja arvo: he ovat vain ikäänkuin huvikseen sepitelleet lapsellisia lakijärjestelmiä, joissa he ovat kyllä mukautuneet pienten henkien pyyteisiin, mutta herättäneet tervejärkisissä ihmisissä epäluottamusta.
He ovat vajonneet hyödyttömiin pikku seikkoihin. He ovat eksyneet erikoistapauksiin, mikä kaikki osoittaa ahdasta henkeä, joka ymmärtää asiat vain osittain eikä kykene yhdistämään mitään kokonaisnäkemykseen.
Muutamat ovat teeskennellen käyttäneet yleisestä kielestä eroavaa sanantapaa: järjetön teko lainsäätäjän tekemäksi, sillä kuinka voidaan lakeja noudattaa, ellei niistä edes saada selkoa?
Usein he ovat myös tarpeettomasti kumonneet lakeja, jotka olivat aikaisemmin voimassa, s.o. he ovat syösseet kansat kaikkinaisista muutoksista eroittamattomiin epäjärjestyksiin.
On kyllä totta, että paremmin ihmisten luonnosta kuin hengestä johtuvan kummallisuuden takia on joskus välttämätöntä muuttaa erinäisiä lakeja. Mutta sellainen tapaus on harvinainen, ja milloin se esiintyy, pitää siihen koskea vain vapisevin käsin ja liittää siihen toimitukseen niin paljon juhlallisuutta ja noudattaa niin suurta varovaisuutta, että kansa joutuu siitä aivan itsestään päättelemään lakien olevan erinomaisen pyhiä, koska tarvitaan niin monia muodollisuuksia niiden peruuttamiseen.
Usein ovat he myös tehneet niistä liian rikkiviisaita ja seuranneet enemmän ajatuspäätelmiä kuin luonnollista tasapuolisuutta. Myöhemmin onkin sitten havaittu ne liian ankariksi ja tasapuolisuuden nimessä on luultu pitävän niistä poiketa. Mutta tämä apukeino lisäsi vain pahaa. Millaisia lait lienevätkin, niitä täytyy aina noudattaa ja pitää julkisena omanatuntona, jota yksityisten omantunnon tulee aina seurata.