Persian suuruus olisi ollut mennyttä kalua, jos tässä tilaisuudessa olisi kuultu sokeata uskonkiihkoa.
On tietymätöntä, miksi tuumasta ei tullut mitään. Eivät ne, jotka ehdotuksen tekivät, eivätkä nekään, jotka sen hylkäsivät, arvanneet sen seurauksia: sattuma toimitti järjen ja valtiotaidon työn ja pelasti valtakunnan suuremmasta vaarasta kuin se, mihin se olisi voinut joutua menetettyään kolme taistelua ja kaksi kaupunkia.
Karkottamalla armenialaiset oltiin vähällä hävittää yhdessä ainoassa päivässä valtakunnan kaikki liikemiehet ja melkein kaikki käsityöläiset. Olen varma siitä, että suuri shaahi Abbas olisi ennemmin antanut katkaista molemmat käsivartensa kuin vahvistanut nimellään moisen määräyksen ja että hän lähettäessään Mogulille ja muille Intian kuninkaille ahkerimmat ja kelvollisimmat alamaisensa olisi katsonut antaneensa heille puolet kaikista maistaan.
Vainot, joilla kiihkoilevat muhamettilaisemme ovat kiusanneet gebreja, ovat pakottaneet nämä laumoittain siirtymään Intiaan ja riistäneet Persialta tämän työteliään kansakunnan, maanviljelykseen hyvin innostuneen, kansakunnan, joka työllään olisi yksin kyennyt voittamaan maaperämme karuuden.
Uskovaisilla oli enää vain toinen isku iskettävänä: oli tuhottava teollisuus, minkä tapahduttua valtakunta olisi sortunut itsestään ja sen mukana, väistämättömänä seurauksena, myöskin se sama uskonto, joka tahdottiin tehdä niin kukoistavaksi.
Jos halutaan käytellä järkeä ilman ennakkoluuloja, niin enpä tiedä, Mirza, eikö olisi vain hyväksi, että valtiossa on useampia uskonsuuntia.
Huomataanhan yleisesti, että ne, jotka tunnustavat vain suvaittuja uskontoja, osoittautuvat hyödyllisemmiksi isänmaalleen kuin ne, jotka kuuluvat vallitsevaan uskontokuntaan, koska edelliset kunniapaikoista karkotettuina voivat nousta arvoon vain äveriäisyytensä ja rikkautensa avulla, joita heidän on taas pakko hankkia työllään ja yhteiskunnan vaivalloisimmilla ammateilla.
Kun muutoin kaikkiinkin uskontoihin sisältyy yhteiskunnalle hyödyllisiä käskyjä, on hyvä, että niitä noudatetaan innokkaasti. Mutta onko olemassa mitään, mikä kykenisi enemmän tätä intoa lietsomaan kuin uskontojen monilukuisuus.
Ne ovat keskenään armahtamattomia kilpailijoita. Kateus ulottuu aina yksityisiin asti: kukin on varuillaan, koska pelkää tekevänsä sellaista, mikä tuottaisi häpeää hänen puolueelleen ja heittäisi sen vastapuolueen armottoman halveksunnan ja arvostelun uhriksi.
Niinpä onkin aina huomattu, että johonkin valtioon ilmestynyt uusi uskonlahko on ollut varmin keino aikaisemman lahkon kaikkien väärinkäytösten korjaamiseksi.