"Suokaa anteeksi, Mr Travers, mutta minä olen niitä harvoja ihmisiä, jotka eivät kärsi kuulla puhuttavan pahaa heidän ystävistään. Mr Thomas Bowles on minun erittäin hyvä ystäväni."
"Mitä!" huudahti Travers vallan ihmeissään. "Ystävä! Te laskette leikkiä."
"Te ette syyttäisi minua leikkipuheesta, jos tuntisitte minua paremmin. Mutta varmaankin olette itsekin kokenut, että on harvoja ystäviä, joista pitää enemmän ja joita tulisi enemmän kunnioittaa, kuin sitä vihollista, jonka kanssa hiljan on sopinut."
"Te puhutte totta, ja minä hyväksyn muistutuksenne," sanoi Travers, yhä enemmän hämillensä joutuen. "Ja minulla on todella vähemmän oikeutta Mr Bowles'ia soimata, kuin teillä, koska en ole uskaltanut tapella hänen kanssansa. Mutta siirtykäämme vähemmän riitaiseen aineesen. Mr Lethbridge on kertonut minulle, että te hyväntahtoisesti tahtoisitte auttaa kahta hänen nuorta pitäjäläistänsä — Will Somers'ia ja Jessie Wiles'iä — ja että olette tarjonnut maksamaan ne rahat, jotka Mrs Bawtrey vaatii vuokrakontrahdin luovuttamisesta. Tämän asian ratkaisemiseen tarvitaan minun suostumustani, ja tätä suostumusta en voi antaa. Sanonko teille miksi ei?"
"Sanokaa. Teidän syitä voipi vastustaa."
"Kaikkia syitä voi vastustaa," sanoi Mr Travers, joka oli huvitettu siitä, että nuori muukalainen suurella luottamuksella oli valmis väittämään taitavan tilanomistajan kanssa tämän tilan hoidosta. "Minä en kuitenkaan sano teille syitäni ainoastaan vastasyiden takia, vaan puolustaakseni näennäistä epäkohteliaisuuttani teitä kohtaan. Minulla on ollut vaikea tehtävä kun minun on täytynyt kohoittaa tulo maatilastani sen oikeaan määrään. Tätä tarkoitusta varten on minun ollut pakko omistaa yhdenmukainen järestö, jota voi sovittaa sekä isompien, että pienempien maatilkkojen hoitamiseen. Tämä järestö on se, että koetan hankkia itselleni parhaimpia ja luotettavimpia vuokramiehiä kuin voin saada arentia vastaan, jonka luotettava arviomies vahvistaa. Vaikka tämä järestö, jota noudatetaan koko minun tilallani, ensin herätti suurta vastenmielisyyttä, on minun kuitenkin onnistunut saada tämän seudun yleisen mielipiteen sitä oikeaksi myöntämään. Alussa sanottiin minua ankaraksi, nyt myönnetään, että olen oikeutta harrastavainen. Jos minä kerta poikkeen järestöstä tunteen tahi suosion takia, niin saatan koko järestöni epäjärjestykseen. Joka päivä minua kiusataan anomuksilla. Lord Twostars — taitava valtiomies — pyytää minua antamaan erään talon vuokramiehelle, sentähden, että tämä on mainio äänienkerääjä ja aina on äänestänyt puolueen hyväksi. Mrs Fourstars, varsin hyväntekeväinen vaimo, kehoittaa minua armahtamaan toista vuokramiestä, senvuoksi että hän on kovin köyhä ja että hänellä on iso perhe — kenties hyvinkin hyviä syitä, joiden johdosta minun tulee osoittaa kärsivällisyyttä veron maksamisessa, tahi panna häntä eläkkeelle, mutta varsin huonoja syitä antaakseni hänen yhä edelleen hävittää omat varansa ja minun maatani. Noh, Mrs Bawtreyllä on pieni tila vuokralla, josta hän vuotuisesti maksaa vaan 8 puntaa, joka on hyvin vähän. Hän tahtoo 45 puntaa kontrahdin siirtämisestä toiselle, mutta tämä siirtäminen ei voi tapahtua ilman minun luvattani; ja minä voin saada 12 puntaa vuodessa kohtuullisena vuokrana useammilta kunnon hyyryläisiltä. Minulle on edullisempi itse maksaa nuo 45 puntaa hänelle, jotka rahat uusi vuokramies epäilemättä maksaisi minulle takaisin, ainakin osaksi; ja jos hän ei sitä tekisikään, niin koroitettu arentimaksu antaisi hyvän koron rahoistani. Nyt sattuu niin, että te, kulkiessanne kylän läpi, opitte tuntemaan köyhän raajarikon, joka ainoastaan erinomaisen ahkeruutensa kautta pelastuu vaivaishuoneesen joutumasta, ja kevytmielisen tytön, jolla ei ole ropoakaan, ja näiden rakkaudenjuttu mielistyttää teitä niin, että pyydätte minun vastaanottamaan näitä epäiltäviä vuokramiehiä niiden sijaan, jotka ovat vallan luotettavat, ja arentihintaa vastaan, joka on kolmasosa vähempi tavallista hintaa. Jos minä suostuisin teidän pyyntöönne, miten silloin minun käytännöllisen ja toimeliaan oikeuden maineeni kävisi? Minä olisin poikennut siitä järestöstä, jonka mukaan koko tilaani hoidetaan, ja antanut aihetta naapureilleni ja ystävilleni tuomaan esiin kaikenmoisia anomuksia, joita en enää voisi suoraan kieltää, kun kerta olisin osoittanut kuinka helposti olin myöntynyt muukalaisen pyyntöön, jota kukatiesi en milloinkaan enää tule näkemään. Ja oletteko varma siitä, että, jos saisitte minun suostumaan asiaan, tekisitte noille molemmille ihmisille sen hyväntyön kuin tarkoituksenne on tehdä? Kieltämättä on hyvin hauskaa ajatella, että on tehnyt nuoren parikunnan onnelliseksi. Mutta jos tämä nuori parikunta ei voi hoitaa sitä pientä puotia, johon te tahdotte sitä muuttaa (eikä mikään ole niin luultavaa — talonpojista harvoin tulee hyviä kauppamiehiä), ja sen vihdoin on ison lapsijoukon kanssa luottaminen, ei voimakkaan työmiehen käsivarteen, vaan kivulloisen raajarikon kymmeneen sormeen, joka tekee somia koria, joita hyvin vähän ostetaan näillä seuduin, ettekö silloin ole tuottanut näille nuorille huolta ja kurjuutta, vaikka aikomuksenne oli heitä onnellisiksi tehdä?"
"Minä luovun kaikesta väittelemisestä," sanoi Kenelm, ja näytti niin nöyryytetyltä ja alakuloiselta, että hän olisi liikuttanut jääkarhun tahi vaikkapa tutkintaoikeuden. "Minä tulen yhä enemmän vakuutetuksi siitä, että kaikista valeluuloista tässä maailmassa on hyväntekeväisyyden valeluulo suurin. Näyttää niin helpolta tehdä hyvää, ja kuitenkin on niin vaikea sitä tehdä. Kaikkialla tässä vihattavassa sivistyneessä maailmassa karataan päin järestöä vastaan. Järestö, Mr Travers, on ihmisen orjallista sokean hirmuvaltaisuuden matkimista; siinä, mitä me tietämättömyydessämme sanomme 'luonnon lajeiksi,' on jokin koneellinen voima, jonka kautta Yleisten Päätotuuksien julmuus hallitsee maailmaa, huolimatta yksityisen onnesta. Luonnon lakien johdosta luodut olennot hävittävät toinen toisiansa, ja isot kalat syövät pieniä järestöllisesti. Se on kuitenkin vaikea pienille kaloille. Jokaisella kansalla, jokaisella kaupungilla, jokaisella majalla, jokaisella ihmisen omistamalla paikalla on järestö, jonka mukaan, yhdellä tahi toisella tavalla, lammikko vilisee kaloja, joista joukko alhaisempia on avullisena lisäämään korkeampain kokoa. On turha hyväntahtoisuus koettaa pelastaa yksinäistä särkeä hau'en kidasta. Täällä minä te'en sitä, jota katsoin mitä yksinkertaisemmaksi asiaksi, — pyydän herrasmiehen, joka nähtävästi on yhtä hyväluontoinen kuin minä itse, sallimaan vanhan vaimon luovuttaa kauppaansa kunnolliselle nuorelle parikunnalle, ja maksan omista rahoistani mitä vaimo vaatii siitä. Ja minä huomaan karkaavani päin järestöä vastaan ja rikkovani niitä lakia vastaan, joiden mukaan maatilaa parannetaan ja sen tuloja lisätään. Mr Travers, teillä ei ole syytä olla pahoillanne siitä ettette ole Tom Bowles'ia voittanut. Te olette voittanut hänen voittajansa ja minä luovun kaikista yrityksistä sekaantua niihin luonnonlakeihin, jotka hallitsevat sitä kylää, jossa vallan turhaan olen käynyt. Aikomukseni oli toimittaa Tom Bowles pois tästä rauhallisesta pitäjästä. Nyt annan hänen palata entisiin tapoihinsa — naida Jessie Wiles — jota hän varmaan on tekevä — ja…"
"Hiljaa!" huudahti Mr Travers. "Luuletteko voivanne saada Tom Bowles'in lähtemään kylästä pois?"
"Minä olin jo saanut hänen sitä tekemään, siinä tapauksessa, että Jessie Wiles saisi mennä korintekijän kanssa naimiseen; mutta koska siitä ei mitään tule, niin minun täytyy sanoa hänelle miten asia on ja hän jääpi tänne."
"Mutta jos hän lähtee täältä, miten silloin hänen toimensa käy? Hänen äitinsä ei voi sitä hoitaa; hänen pieni tilansa on vapaa, se on ainoa rakennus koko kylässä, joka ei ole minun, muuten olisin jo aikoja sitten hänet pois ajanut. Myisikö hän tilansa minulle?"