Kukkapallolla leikkivä lapsi oli kadonnut kukkulalta; rusottavat pilvet olivat hävinneet taivaanrannalta ja laskeutuneet kaduille ja pimeys peitti jo maan kun nuo kolme miestä saapuivat tiheimpään osaan kaupunkia. Tom pyysi Kenelmin tulemaan hänen kanssansa sedän luokse, jossa hän lupasi hänelle sydämelliset tervetulijaiset, sängyn ja pöydän, mutta Kenelm epäsi tulemasta. Hän oli vakuutettu siitä, että olisi Tom'ille paras tänä iltana olla yksin omaistensa kanssa, mutta hän ehdoitteli sen sijaan, että he viettäisivät seuraavan päivän yhdessä, ja lupasi tulla eläinlääkärin tykö aamulla.
Kun Tom erosi heistä setänsä portin luona, sanoi Kenelm laulajalle: "Minä oletan, että te ai'otte johonkin ravintolaan mennä — saanko tulla teidän kanssanne? Me voimme syödä illallista yhdessä ja minun tekisi mieli kuulla teidän puhuvan runoudesta ja luonnosta."
"Teidän ehdoituksenne on minulle hyvin mieleen; mutta minulla on ystäviä tässä kaupungissa, joiden luona minä tavallisesti asun, ja he odottavat minua. Ettekö näe, että olen toisessa puvussa nyt? Täällä en ole tunnettu 'kuljeksivana laulajana!'"
Kenelm katseli toisen pukua, ja nyt vasta hän huomasi eroituksen. Tämä puku oli kuitenkin tavallansa kaunis; se oli sellainen, jommoista herrat korkeimmasta säädystä tavallisesti käyttävät maalla, muhkea, uusi ja täydellinen hamaan leveihin kenkiin pauloineen ja solkineen.
"Minä pelkään," sanoi Kenelm vakaasti, "että teidän pukunne muutos ilmoittaa niiden kauniiden tyttöjen läheisyyttä, joista puhuitte kerta ennen tavatessamme toisiamme. Darwinin opin mukaan luonnollisesta valinnasta suosii Jenny Wren ja hänen sukunsa hienoa höyhenpukua, vaikka tosin sanotaan, että komeilla höyhenillä varustetut linnut harvoin ovat hyviä laulajia. Kilpailijoille on hyvin ikävää, että te omistatte molemmat nämä ominaisuudet."
Laulaja nauroi: "Minun ystäväni talossa on ainoastaan yksi tyttö — hänen veljensä tytär; hän on hyvin vaatimaton ja vaan kolmentoista vuoden vanha. Mutta minulle on vaimoväen seura, olkoot he rumat tahi kauniit, ehdottomasti välttämätöntä; ja minä olen nyt monta päivää kuljeksinut ympäri nauttimatta tätä, jotta tuskin voin sanoa teille kuinka ajatukseni ikäänkuin pudistivat tomun päältänsä kun taas olin lähellä —"
"Hameita," keskeytti Kenelm. "Olkaa varoillanne. Minun hyvä ystäväni, jonka seurassa nyt matkustan, on itse vakainen varoitus hamevaltaa vastaan, jota minä toivon voimani hyväkseni käyttää. Hänellä on kova suru, mutta siitä olisi voinut tulla pahempaakin, kuin surua. Ystäväni aikoo jäädä tähän kaupunkiin. Jos tekin tänne jäätte, niin käykää joskus häntä katsomassa. Se tekisi hänelle hyvää, jos te voitte viekoitella häntä todellisesta elämästä runouden yrttitarhoihin, mutta te ette saa laulaa ettekä puhua hänelle rakkaudesta."
"Minä kunnioitan kaikkia rakastajia," sanoi laulaja tunnokkaalla äänellä, "ja mielelläni minä koettaisin ilahduttaa tai lohduttaa teidän nuorta ystäväänne, jos voisin; mutta minä olen luvannut muualle mennä, ja lähden Luscombesta — johon tulin raha-asiain tähden — jo ylihuomenna."
"Minun täytyy myöskin lähteä. Suokaa meidän ainaki pari tuntia huomenna nauttia teidän seuraanne."
"Mielelläni siihen suostun; kello kahdestatoista auringon laskuun saakka minä aion kuljeksia ympäri — tyhjäntoimittajana. Jos te molemmat tahdotte tulla kanssani, niin olen hyvin mielissäni. Se on siis päätetty! Hyvä, minä tulen teidän luoksenne ravintolaan huomenna kahdentoista aikana; ja minä kehoitan teitä hakemaan yösijaa tuossa vastapäätä meitä olevassa ravintolassa, jonka nimi on Kultainen Karitsa. Olen kuullut että siellä matkustajia hyvin kohdellaan ja että siellä on hyvät passarit."