"Se ei ilman hyviä puolia ole," vastasi tämä.
"Niin, muutamissa suhteissa se on hyvä."
Laulaja katseli tutkivaisesti Kenelmiä, loi katseensa alas ja kasvot kävivät vallan punaisiksi.
"Skotlantilaiset ovat ajattelevaista rotua. Se skotlantilainen, joka kirjoitti tämän ballaadin, muisti varmaankin päivää, jolloin hän näki kauneutta rakastetun syntisen kasvoissa; mutta jos niin on, niin on selvä, että hänen katseensa on tästä hairauksesta vapautunut. Mennäänkö eteenpäin? Tulkaa, Tom!"
Laulaja erosi heistä heidän kaupunkiin tullessansa, sanoen: "On ikävä etten enää saa teitä kumpaakaan tavata, sillä minä lähden huomenaamulla täältä. Nyt muistan, tässä on adressi, jonka te pyysitte minun hankkia; olen unohtanut ennen sitä antaa."
Kenelm: "Pienen tytön adressiko? Se oli hauskaa että häntä muistitte."
Laulaja taas katseli tutkivaisesti Kenelmiä, tällä kertaa luomatta silmiänsä maahan. Kenelm näytti niin tyyneeltä, että voi sanoa hänen olleen hajamielisen.
Kenelm ja Tom kulkivat muutamia minuuttia äänettöminä edelleen eläinlääkärin taloa kohti. Sitten Tom kuiskasi: "Eikö tarkoituksenne ollut, että noiden värssyjen piti koskea minuun tähän — tähän," ja hän löi rintoihinsa.
"Värssyt oli kirjoitettu aikaa ennen kuin minä teitä nä'in, Tom; mutta hyvä on, jos niiden tarkoitus vaikuttaa meihin kaikkiin. Teidän puolestanne, ystäväni, en enää mitään pelkää. Ettekö jo ole vallan toinen ihminen?"
"Minä tunnen, että minussa muutos tapahtuu," vastasi Tom surullisella äänellä. "Kun minä kuulin teidän ja tuon herran puhuvan niin paljon asioita, joita en milloinkaan ennen ole ajatellut, niin tunsin jotain mielessäni — te nauratte, kun kerron sitä teille — jotain, joka muistutti lintua."