Kun Cecilia Travers tänä iltana meni huoneesensa lepäämään, sanoi hän hymyillen palvelustytöllensä, että hän oli liian väsynyt antaaksensa tämän laittaa hänen hiuksensa; mutta kun tyttö oli mennyt, katsoi hän peiliin vakaammasti ja suuremmalla tyytymättömyydellä kuin hän milloinkaan ennen oli tehnyt; ja vaikka hän oli väsynyt, seisoi hän kuitenkin ikkunassa katsellen kuunvaloa kauan aikaa sen jälkeen kuin palvelustyttö oli mennyt pois.
VIIDESTOISTA LUKU.
Kenelm Chillingly on nyt useampia päiviä ollut vieraana Neesdale Parkissa. Hän on jälleen saanut puhetaidon, muut vieraat ovat lähteneet pois, George Belvoirkin. Leopold Travers on mieltynyt Kenelmiin. Leopold oli niitä miehiä, jotka kenties eivät ole harvinaisia Englannissa, joilla on suuret hengen voimat, mutta sangen vähän kirjallista oppia, ja kun he tutustuvat kirjakoihin, joka ei ole pedantillinen, niin he rakastavat hänen seuraansa ja kummastelevat sitä että toinen vahvistaa niitä johtopäätöksiä, joita heidän oma synnynnäinen älynsä on tehnyt elämän suhteen; tai että nämä johtopäätökset vastustamattomilla väitöksillä kumotaan. Leopold Travers rakasti leikkipuhetta, niinkuin käytännölliset ja hyväpäiset miehet yleensä, ja häntä huvitti Kenelmin omituinen käytös ja puhetapa, ja usein hän luuli Kenelmin pilapuhetta täydeksi todeksi.
Siitä asti kuin Leopold Travers jätti pääkaupungin ja rupesi maanviljelystä harjoittamaan, tapasi hän niin harvoin miestä, jonka kanssa hän taisi puhua muista asioista, kuin sellaisista, jotka koskivat hänen jokapäiväistä elämäänsä, että Kenelmin käsitykset ihmisistä ja oloista huvittivat häntä ja saattoivat häntä lausumaan omia filosoofisia mietelmiänsä, jotka hän tietämättänsä oli kehittänyt ja jotka kauan olivat tutkimatta ajullisen järjen piiloissa olleet. Kenelm puolestansa huomasi Leopold Travers'issa paljon, joka häntä miellytti ja jota hän ihaili; mutta hän käänsi heidän suhteensa toisiinsa vuosien suhteen ja puhui Travers'in kanssa ikäänkuin tämä olisi ollut häntä nuorempi. Hänen omituisia teoriiojansa oli että jokainen sukupolvi on olentonsa puolesta edellistä sukupolvea vanhempi, etenkin kaikessa mitä koskee tiedettä; ja hän sanoi, että "elämän tutkiminen on tiede, eikä taide."
Mutta Cecilia — minkä vaikutuksen hän teki nuoreen vieraasen? Vaikuttiko häneen tytön erinomainen kauneus ja henki, joka oli niin kehittynyt, että hän taisi keskustella niiden kanssa, jotka rakastavat ajattelemista, ja joka kuitenkin oli kyllin naisellinen ja leikillinen käsittääksensä olojen iloista puolta ja antaaksensa pikkuseikoille, jotka ovat inhimillisten asiain summa, niiden oikea asema? Tyttö vaikutti häneen, ja se oli hänelle uutta ja hauskaa. Väliin hän tytön läsnä ollessa ja väliin yksinään ollessansa vaipui syviin keskusleluihin itsensä kanssa ja sanoi: "Kenelm Chillingly, kun nyt olet palannut omaan nahkaasi, eikö sinusta olisi parasta, että jäisit siihen? Etkö voisi tyytyä osaasi harhailevana Adamin jälkeläisenä, jos kumppaniksesi saisit niin virheettömän Evan jälkeläisen kuin se, joka nyt edessäsi liehuu?" Mutta hän ei voinut itsestänsä hankkia tyydyttävää vastausta niihin kysymyksiin, jotka hän näin oli itsellensä tehnyt.
Kerta hän äkkiä sanoi Travers'ille, kun he, palatessansa eräältä kävelymatkalta, vilahdukselta näkivät Cecilian valoisan muodon, hänen kumartuessansa tien vierellä olevain kukkalavain yli: "Ihailetteko te Virgilioa?"
"Totta puhuakseni en ole Virgiloa lukenut siitä asti kuin olin poikana; ja, suoraan sanoen, hän minusta tuntui hyvin yks'toikkoiselta."
"Kenties sentähden, että hänen runonsa ovat niin puhtaat ja kauniit muodon puolesta."
"Ehkä. Kun on vallan nuori, niin rakastaa sitä mikä on virheellistä, ja jos runoilijan runoissa ei ole virheitä, niin voimme luulla, että häneltä puuttuu vireyttä ja vilkkautta."
"Kiitoksia tästä selvästä selityksestä," vastasi Kenelm ja lisäsi miettiväisesti itseksensä: "Minä pelkään, että haukottaisin hyvin usein, jos olisin naimisissa Miss Virgilian kanssa."