"Paremman ihmisen etevyyttä. Sivistymättömässä valtiossa on väkevin paras; turmeltuneessa valtiossa kenties häijyin; uudenaikaisissa tasavalloissa seikkailijat saavat rahat ja lakimiehet vallan. Ainoastaan hyvin järjestetyissä valtioissa aristokratiia esiintyy todellisessa arvossansa: henkilö on etevä syntyperäänsä katsoen, siitä syystä että esi-isäin kunnioitus tuottaa hänelle korkeamman kunniapaikan; henkilö on etevä varallisuuteen nähden, sentähden että rikas mies, joka noudattaa luonnollisia taipumuksiansa, ehdottomasti on äärettömän suureksi hyödyksi toimellisuudelle, vireydelle ja kaunotaiteille; henkilö on etevä luonteensa, taitavuutensa puolesta, syistä, jotka ovat liian selvät tarvitaksensa selitystä; ja nämä kaksi viimeksi mainittua tulevat himmentämään toisia valtion hallinnossa, jos valtio on kukoistava ja vapaa. Kakki nämä neljä luokkaa eteviä miehiä ovat todellinen aristokratiia; ja kun ihmiskunta viisaudessaan keksii paremman hallituksen, kuin todellinen aristokratiia on, silloin emme ole kaukana tuhatvuotisesta valtakunnasta ja pyhien hallituksesta. Mutta nyt me olemme talon luona — teidän, eikö niin? Se miellyttää minua ulkoa katsoen."
Vanha mies astui nyt pienestä portista, jonka yli kiertokasveja suikerteli, ja vei Kenelmin hauskaan suojaan, jossa oli kaarenmoinen ikkuna ja jonka takana oli yhtä hauska makuukammari.
"Sopivatko ne teille, sir?"
"Aivan hyvin. Minä otan ne kohta. Reppuni sisältää kaikki mitä yöksi tarvitsen. Minulla on matkalaukku Mr Somers'in puodissa, jonka voi lähettää tänne huomenna."
"Mutta emme vielä ole sopineet ehdoista," sanoi vanha mies, joka alkoi hiukan epäillä, olisiko hänen todenperään tullut hyyryläiseksi ottaa tuommoinen kuljeksija, jota hän ei tuntenut ja joka ei ollut puhunut sanaakaan maksusta.
"Ehdoista — se on totta, mainitkaa ne."
"Ruoka siihen luettuna?"
"Tietysti. Kameleontti elää ilmasta, demokraatit tuulesta. Minulla on halvempi ruokahalu ja tarvitsen lihaa!"
"Liha on hyvin kallista tähän aikaan," sanoi vanha mies, "ja minä pelkään etten voi ruo'asta ja kortteerista ottaa vähemmän kuin kolme puntaa ja kolme killinkiä — se on kolme puntaa viikossa. Minun hyyryläiseni tavallisesti maksavat yhdestä viikosta edeltäkäsin."
"Siihen suostun," sanoi Kenelm, ottaen esiin kolme sovereignea kukkarostaan. "Minä olen jo syönyt päivällistä — minä en tarvitse mitään enää tänä iltana; älkää antako minun viivytellä teitä pitemmältä. Olkaa hyvä ja sulkekaa ovi jälkeenne."