Muija niiasi taas ja kiiruhti nopein askelin pois.
"Te ette kenties tiedä, Mr Chillingly," sanoi Mr Ewlyn, että Miss Mordaunt on paras lääkäri täällä? Mutta jos hän yhä edelleen parantaa niin monta, niin varmaankin hänen sairaansa lukumäärä tulee häntä rasittamaan."
"Siitä on vaan muutamia päiviä," sanoi Lily, "kuin te soimasitte minua parhaimmasta parantamisesta, minkä olen tehnyt."
"Minä? — Ah! Minä muistan; te luuloittelitte tuota yksinkertaista Magde nimistä lasta että oli taikavoima siinä arrovijuuressa, jonka sille lähetitte. Myöntäkää ansainneenne soimausta."
"En, sitä en ansainnut. Minä valmistan arrovijuurta, ja enkö minä ole haltiatar? Mr Ewlyn, minä juuri sain niin kauniin kirjeen Clemmyltä, jossa hän kutsuu minua luoksensa tänä iltana hänen uutta laterna magikaansa katsomaan. Oletteko hyvä ja sanotte hänelle että minä tulen? Ja — muistakaa — ei yhtään toria."
"Vaan kaikki magillista?" sanoi Mr Ewlyn; "niinkö?"
Lily ja Kenelm eivät tähän saakka olleet sanaakaan puhuneet toisilleen. Lily oli vastannut Kenelmin kumarrukseen vakaasti päätään nyykäyttämällä. Mutta nyt hän ujosti kääntyi häneen ja sanoi: "Minä otaksun että olette kalastanut koko aamun?"
"En ole, kalat tällä paikalla ovat erään haltiattaren suojeluksen alla — jota en uskalla loukata."
Lilyn kasvot kirkastuivat ja hän ojensi Kenelmille kätensä aidan yli.
"Hyvästi, minä kuulen tätini äänen — nuo ilkeät ranskalaiset verbit!"
Hän katosi pensaiden väliin, josta he kuulivat hänen nuorella sointuvalla äänellä laulavan itsekseen.