"Katsokaa," sanoi Lily hymyillen, "minä olen pannut sinne uusia kukkia. Siitä päivästä asti kuin me tapasimme toisemme täällä hautausmaalla, olen paljon ajatellut tätä hautaa, joka on niin unhoitettu, niin hoitoa vailla, ja —" tässä hän hetken aikaa oli vaiti ja jatkoi sitten äkisti "ettekö te usein omasta mielestänne ole liian — mikä se nyt onkaan? oh! liian itsekäs, miettiväinen ja ajattelette liian paljon itseänne?"
"Kyllä, te olette siinä kohden oikeassa; vaikka minun omatuntoni ei ole sitä ilmoittanut, ennenkuin te näin soimaatte minua siitä."
"Ja eikö teistä ole kuin te pääsisitte noista ajatuksista kun ajattelette kuolleita? ne eivät milloinkaan voi olla osallisina meidän olemiseemme täällä. Kun sanotte: 'Tänään minä teen sitä tai tätä,' kun ajattelette: 'Huomenna olen sitä tai sitä,' niin te ajattelette ja uneksitte ainoastaan itseänne ja itsestänne. Mutta te olette ulkopuolella, yli itseänne, kun ajattelette kuolleita, joilla ei voi olla mitään tekemistä teidän tänäpäivän ja huomisen kanssa."
Niinkuin jo tiedämme, oli Kenelm Chillingly pannut elämänsä ohjesäännöksi ettei milloinkaan hämmästyä. Mutta kun ne sanat, jotka juuri olen kirjoittanut, kuuluivat perhos-kesyttäjän huulilta, joutui hän niin hämilleen, että hän, kauan aikaa vaiti oltuansa, puhkesi sanomaan ainoastaan:
"Kuolleet ovat entisyys; ja entisyydessä lepää kaikki nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, mikä voi vetää meitä meidän synnynnäisestä itsestämme. Entisyys määrää nykyisyytemme. Entisyyden kautta aavistamme tulevaisuutemme. Historia, runous, tiede, valtioiden menestys, yksityisten edistyminen, kaikki on yhteydessä hautakivien kanssa, joista kirjoitus on kulunut. Te teette oikein siinä että kunnioitatte rappeutuneita hautakiviä kukilla. Ainoastaan kuolleiden seurassa herkenee ihminen olemasta itsekäs."
Jos vajanaisen kasvatuksen saanut Lily puheessansa oli ollut akademiallisen kasvatuksen saamatta Kenelmiä etevämpi, niin Kenelmin puhe nyt oli niin korkeata, ettei Lily sitä käsittänyt. Hän olikin hetken aikaa vaiti ennenkun hän vastasi:
"Jos tuntisin teitä paremmin, niin varmaankin ymmärtäisin teitä paremmin. Tahtoisin että tuntisitte Leijonan. Minun tekisi mieleni kuulla teidän puhuvan hänen kanssaan."
Näin puhuessansa he olivat lähteneet pois hautausmaalta, ja olivat nyt tavallisten matkustajain astumalla polulla.
Lily jatkoi:
"Niin, minä mielelläni tahtoisin kuulla teidän puhuvan Leijonan kanssa."