"Minä huomaan sen, Miss."
Lily tässä kääntyi Kenelmiin: "Mr Brownilla on hyvin kaunis lehmä, joka äkkiä tuli kovin kipeäksi ja sekä hän että hänen vaimonsa olivat vakuutetut siitä että lehmä oli loihdittu."
"Tietysti se oli, se on varma asia. Eikö Wright muija sanonut vaimolleni että hän tulisi katumaan sitä että hän myi maitoa, ja haukkui häntä kauheasti? Ja eikö lehmä samana yönä saanut vilutautia?"
"Hiljaa, Brown! Wright muija ei sanonut että teidän vaimonne tulisi katumaan maidon myymistä, vaan sitä että hän kaatoi vettä maitoon."
"Ja mistä hän sen tiesi, jos hän ei ollut noita? Meidän parhaimmat maidonostajat ovat herrasväkeä, ja ne eivät ole milloinkaan valittaneet."
"Ja," sanoi Lily Kenelmille, ottamatta korviinsa Brownin viimeistä lausetta, joka lausuttiin äreällä äänellä, "Brownilla oli julmat asiat mielessä; hän aikoi houkutella Wright muijaa lauttaveneesensä ja viskata hänet veteen, päästääksensä lehmää velhouksesta. Mutta minä kysyin haltiattareilta neuvoa, ja annoin hänelle haltiattaren nauhan sidottavaksi lehmän kaulaan. Ja lehmä on nyt vallan terve, niinkuin kuulette. Ei siis ollutkaan tarpeellista, Brown, heittää Wright muijaa veteen sentähden että hän sanoi teidän panneen osan sitä maitoon. Mutta," lisäsi hän, kun vene laski toiseen rantaan, "kerronko teille, Brown, mitä haltiattaret sanoivat minulle tänä aamuna?"
"Kertokaa, Miss."
"He sanoivat: Jos Brownin lehmä antaa maitoa, jossa ei ole vettä, ja jos on vettä maidossa kun sitä myydään, niin me, haltiattaret, nipistämme Mr Brownia vallan siniseksi; ja kun Brown ensi kerta sairastuu jäsentautiin, niin haltiattaret eivät loihdi sitä pois."
Sen sanottuansa Lily pani hopearahan Brownin käteen, hyppäsi keveästi maalle ja Kenelm seurasi häntä.
"Te olette kokonaan kääntänyt hänen, ei ainoastaan haltiattaren olemiseen vaan niiden hyväntekeväiseen voimaan katsoen," sanoi Kenelm.