"Teidän holhojanne ei siis pitäisi siitä että te saisitte sellaisen kasvatuksen kuin tytöt tavallisesti saavat?"
"Leijona on kieltänyt tätiäni opettamasta minulle paljon, jota mielelläni tahtoisin oppia. Täti tahtoi sitä tehdä, mutta hän on luopunut siitä holhojani tahdosta. Hän kiusaa minua nyt vaan noilla hirveillä franskalaisilla verbeillä, ja se on ainoastaan tekosyy, minä tiedän sen. Tietysti on toisin pyhäpäivinä, silloin en saa lukea muuta kuin raamattua ja saarnoja. Minä en pidä saarnoista niin paljon kuin minun tulisi tehdä, mutta raamattua voisin lukea koko päivän, arkipäivät sekä pyhät; ja raamatusta olen oppinut että minun tulee ajatella vähemmän itseäni."
Kenelm tietämättänsä puristi sitä pientä kättä, joka niin viattomasti lepäsi hänen käsivarrellaan.
"Tunnetteko eroitusta eri runolajien välillä?" kysyi Lily äkisti.
"En voi varmaan sitä sanoa. Minun tulisi tietää, onko runolaji hyvä tai huono. Mutta siinä katsannossa olen tavannut monta ihmistä, etenkin varsinaisia arvostelijoita, jotka enemmän pitävät siitä runoudesta, jota minä sanon huonoksi, kuin siitä, jota minä katson hyväksi."
"Eroitus eri runolajien välillä, kun oletamme että ne molemmat ovat hyviä," sanoi Lily varmalla äänellä ja riemullisen näköisenä, "on tämä — minä tiedän sen, sillä Leijona on selittänyt sen minulle —: Toisessa runouslajissa runoilija asettuu aivan ulkopuolelle itseänsä, hän asettaa itsensä toisiin olopiireihin, jotka ovat vallan vieraat hänen omalle olopiirillensä. Hän voi olla varsin hyvä ihminen, ja hän voi kirjoittaa parhaimmat runonsa hyvin huonoista ihmisistä; hän ei tahtoisi valoakaan loukata, mutta hänestä on hauska kuvata murhaajia. Toisessa runolajissa sitävastoin kirjoittaja ei asetu toisen oloihin, vaan hän kertoo omat ilonsa ja surunsa, puhuu oman sydämensä ja sielunsa pohjasta. Jos hän ei voisi vähintäkään olentoa loukata, niin hän varmaankaan ei voisi todellisesti kuvata murhaajan julman sydämen tunteita. Tämä, Mr Chillingly, on eroitus eri runolajien välillä."
"Se on hyvin totta," sanoi Kenelm, jota tytön kritilliset määritelmät huvitti. "Se on eroitus draamallisen ja lyyrillisen runouden välillä, Mutta sallikaa minun kysyä, mitä tällä määritelmällä on tekemistä sen asian kanssa, johon te niin äkisti sitä sekoititte?"
"Paljon — sillä kun Leijona selitti tätä tätilleni, sanoi hän: 'Täydellinen nainen on runo, mutta hän ei milloinkaan voi olla edellistä lajia, hän ei milloinkaan voi kodistua sydämmissä, joiden kanssa hänellä ei ole mitään yhteyttä, hän ei milloinkaan voi tuntea sympatiiaa siihen mikä on rikoksellista ja pahaa; hänen täytyy olla jälkimmäistä lajia ja tuoda esiin runoutta omista ajatuksistaan ja mielikuvituksistaan!' Ja sitten hän kääntyi minuun ja sanoi hymyillen: 'Sellaiseksi runoksi tahtoisin Lilyn tulevan. Liian monet isot kirjat pilaavat vaan runon.' Nyt tiedätte miksi olen niin tietämätön ja niin erilainen kuin toiset tytöt, ja miksi Mr ja Mrs Ewlyn katsovat alas minuun."
"Te ajattelette väärin, ainakin Mr Ewlyniin katsoen, sillä hän ensin sanoi minulle: 'Lily Mordaunt on runo.'"
"Sanoiko hän niin? Siitä minä tulen pitämään hänestä. Kuinka se tulee
Leijonaa ilahuttamaan!"