"Kaikki tuo kaiketi tulee aikoinaan," sanoi Tom, jota Kenelmin ivallinen ääni ei loukannut, "mutta minun yhä vielä tekee mieleni matkustaa; yhden vuoden matkustus ulkomailla varmaankin tekee minun vielä soveliaammaksi sitä asemaa varten, johon pyrin. Minä lähden takaisin Luscombeen järjestämään asioitani, tuumaamaan Mr Lelandin, viljakauppiaan, kanssa takaisin tulostani ja —."
"Nuori lady odottaa kai siksi."
"Emily."
"Oh, onko se hänen nimensä? Emily! se on paljon muhkeampi nimi kuin
Jessie."
"Emily," jatkoi Tom järkähtämättömällä mielenmaltilla, "Emily tietää että jos hän tulee vaimokseni, niin minä ylpeilisin hänestä, ja hän tulee kunnioittamaan minua vielä enemmän, kun huomaa kuinka vakaa päätökseni on elää niin, ettei hänen milloinkaan tarvitse minua hävetä?"
"Suokaa anteeksi, Tom," sanoi Kenelm lempeämmin ja pani veljellisellä hellyydellä kätensä hänen olallensa. "Luonto on teistä tehnyt täydellisen herrasmiehen; ja te ette voisi ajatella ja puhua jalommin, jos olisitte tullut maailmaan kaikkien Howardien päämiehenä."
NELJÄS LUKU.
Tom lähti seuraavana päivänä. Hän ei tahtonut enää tavata Jessieä, vaan sanoi lyhyesti: "Minä en tahdo että se vaikutus, jonka hän toissa iltana minuun teki, mitenkään heikontuisi."
Kenelm ei suinkaan ollut pahoillansa ystävänsä lähdöstä. Vaikka Tomin käytös ja sivistys oli niin parantunut, että hän oli käynyt enemmän Chillinglyein säädyllisen ja taitavan perillisen kaltaiseksi, niin Kenelm kuitenkin oli enemmän mieltynyt entiseen lohtumattomaan matkakumppaniin, joka oli pannut pitkäkseen hänen viereensä heinikkoon ja kuunnellut laulajan puhetta tai runoja, kuin käytölliseen ylöspäin pyrkivään Luscomben porvariin. Lily Mordauntin nuoren rakastajan mieltä loukkasi tieto, että ihmissydän voi suostua sellaisiin viisasteleviin kunnioituksen esineiden vaihtelemisiin: yksi Jessie tänään, yksi Emily huomenna — "La reine est morte; vive la reine!"
Pari tuntia sen jälkeen kuin Tom oli mennyt huomasi Kenelm että häntä melkein mekaanisesti vietiin Braefieldvilleen päin. Hän oli vaistontapaisesti aavistanut Elsien toiveita hänen itsensä ja Lilyn suhteen, vaikka Elsie luuli niitä salanneensa.