Braefieldvillessä hän kuuli puhuttavan Lilystä ja juuri niillä paikoilla, jossa hän ensi kerran oli häntä nähnyt.
Hän tapasi Mrs Braefieldin yksin salongissa; hän istui pöydän vieressä, joka oli täynnä kukkia, joita hän järjesteli ja laitteli kukkavaaseihin pantavaksi.
Kenelmin mielestä hän oli tavallista varovaisempi ja hiukan hämmästynyt; ja kun Kenelm, ensin puhuttuansa jokapäiväisistä asioista, äkkiä kysyi oliko hän hiljan Mrs Cameronia tavannut, vastasi hän lyhyesti: "Kyllä, minä kävin siellä toissa päivänä," ja alkoi sitten kohta puhua surkeasta tilasta mannermaalla.
Kenelm oli päättänyt ettei hän anna niin helposti itseänsä hämmentää, ja palasi kohdakkoin aineesen.
"Taannoin ehdoittelitte että tekisimme huviretken roomalaisen huvilan raunioille, ja sanoitte kutsuvanne Mrs Cameronin tulemaan kanssamme. Ehkä olette sitä unohtanut?"
"En; mutta Mrs Cameron ei tule. Me voimme kutsua Ewlynin hänen sijaansa. Hän tulee olemaan erittäin hyvä opas."
"Erinomainen! Miksei Mrs Cameron tule?"
Elsie oli hetken aikaa vaiti, loi sitten kirkkaat, mustat silmänsä
Kenelmiin ja päätti tehdä pikainen muutos asiassa.
"En voi sanoa miksi Mrs Cameron ei tule, mutta hän teki siinä hyvin viisaasti ja hyvin kunniallisesti. Kuulkaa, Mr Chillingly. Te tiedätte kuinka suuresti minä teitä kunnioitan ja kuinka sydämellisesti minä teistä pidän, ja jos saan päättää siitä, mitä moniaita viikkoja, kenties pitemmänkin ajan tunsin, senjälkeen kun erosimme Tor-Hadhamissa —." Tässä hän taas epäsi puhua, mutta jatkoi punastuen ja hymyssä suin: "Jos minä olisin Lilyn täti tai vanhempi sisar, niin tekisin niin kuin Mrs Cameron tekee; minä kieltäisin Lilyä olemasta paljon yhdessä nuoren herrasmiehen kanssa, joka varallisuuteen ja säätyyn nähden on liian paljon Lilyä etevämpi, voidaksensa —."
"Tauotkaa," huudahti Kenelm ylpeästi, "minä en voi myöntää että miehen rikkaus tahi sääty voisi puoltaa hänen julkeuttansa luulla olevansa Miss Mordauntia etevämpi."