"Varmaankaan ei etevämpi häntä synnynnäiseen sulouteen ja hienouteen katsoen. Mutta maailmassa on toisia kohtia, joita Sir Peter ja Lady Chillingly kenties ottaisivat lukuun."
"Te ette sitä ajatellut ennenkuin viimeksi olitte Mrs Cameronin tykönä."
"Suoraan sanoen, en sitä tehnyt. Koska olin vakuutettu siitä että Miss Mordaunt oli syntyänsä korkeasäätyinen nainen, niin en kylläksi miettinyt muita eroavaisuuksia."
"Te tiedätte siis että hän on syntyänsä vallas-nainen?"
"Minä tiedän sen vaan, niinkuin kaikki täällä, Mrs Cameronin vakuutuksesta, eikä kukaan voi epäillä ettei hän ole lady. Mutta on eri asteita ladyjen ja herrasmiehien välillä, joista ei tavallisessa yhteiselämässä paljon välitetä, mutta jotka otetaan huomioon kun naimiskaupasta on puhe; ja Mrs Cameron itse sanoo suoraan ettei hänen hoidokkaansa hänen mielestänsä kuulu siihen säätyyn, josta Sir Peter ja Lady Chillingly toivoisi, että heidän poikansa valitsisi morsiamen. Suokaa sentähden anteeksi (tässä hän ojensi kätensä Kenelmille) jos olen loukannut tai pahoittanut teitä. Minä puhun niinkuin teidän ja Lilyn totinen ystävä. Jos Miss Mordaunt on syynä teidän viipymiseenne täällä, niin minä vakaasti kehoitan teitä lähtemään pois, kun vielä on aika, sekä hänen että teidän oman mielenne rauhan takia."
"Hänen mielen rauhan takia," sanoi Kenelm matalalla äänellä. "Hänen mielen rauhan takia. Uskotteko toden perään että hän minusta välittää — että hän välittäisi siitä — jos minä jäisin tänne?"
"Toivoisin voivani vastata teille varmasti. Minä en ole hänen sydämensä salaisuuksiin tunkeunut. Minä voin ainoastaan otaksua, että jokaiselle nuorelle tytölle olisi vaarallista olla liian paljon yhdessä teidän kaltaisenne miehen kanssa, ja aavistaa, että tämä häntä rakastaa, tietämättä ettei tämä mies voisi perheensä suostumuksella kosia häntä."
Kenelm painoi päänsä alas ja peitti kasvonsa oikealla kädellään. Hän ei puhunut hetken aikaan. Senjälkeen hän nousi; hänen raittiit poskensa olivat käyneet hyvin vaaleiksi, ja hän sanoi:
"Te olette oikeassa. Miss Mordauntin mielen rauhaa tulee ajatella ennen kaikkea. Suokaa anteeksi että minä äkisti lähden teiltä. Te olette antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta, ja minä voin ajatella sitä oikein ainoastaan kun olen yksin."