"En," sanoi Mrs Cameron vitkallisesti, mutta hänen silmissään välkähti ylpeyden säihke. "En. Minä en voi kieltää sitä että hoidokkaani on sellaisesta suvusta, joka ei ole teidän omaa sukuanne halvempi. Mutta mitä se auttaa?" lisäsi hän alakuloisella äänellä. "Yhdenarvoisuus säätyyn nähden lakkaa, kun toinen on joutunut köyhyyteen, alhaisuuteen, vähäpätöisyyteen!"
"On todella väärin että niin ajattelette. Mutta koska olemme niin tuttavallisesti puhuneet, niin ettekö valtuuta minua antamaan siihen kysymykseen, joka luultavasti minulle tehdään, sellainen vastaus, joka epäilemättä tulee poistamaan kaikki esteet onnellisuuteni tieltä. Vaikka ne syyt, jotka ovat saattaneet teitä tässä hiljaisessa seudussa pitämään Miss Mordauntin perhe-oloja ja omaa entisyyttänne salassa, pakoittavat teitä varovaisuuteen vieraihin nähden, niin estävätkö ne teitä uskomasta minulle, joka pyrin holhottinne mieheksi, salaisuuden, jota ei kuitenkaan voi hänen tulevalta mieheltään salassa pitää?"
"Hänen tulevalta mieheltään? Tietysti ei," vastasi Mrs Cameron. "Mutta minä en tahdo että sellainen henkilö kysyy sitä minulta, jota kukatiesi en milloinkaan enää tule näkemään ja jota niin vähän tunnen. Minä en tahdo olla avullisena esteen poistamisessa avioliittoon nähden minun holhottini kanssa, joka avioliitto minusta on kaikin puolin sopimaton molemmille asianosaisille. Minulla ei edes ole syytä uskoa että minun hoidokkaani suostuisi teidän tuumaanne, jos teillä olisi täysi vapaus kosia häntä. Minä oletan ettette ole puhutellut häntä kosijana. Ettehän ole puhunut hänelle tunteistanne tahi koettanut houkutella häntä kokemattomuudessaan lausumaan sanoja, jotka antavat teille syytä uskoa että hänen sydämensä särkyisi, jos hän ei milloinkaan enää saa teitä tavata?"
"Minä en ole ansainnut niin julmia ja loukkaavia kysymyksiä," sanoi Kenelm närkästyneenä. "Mutta minä en tahdo puhua enempää nyt. Kun taas tapaamme toisemme, toivon että te kohtelette minua vähemmän epäkohteliaasti. Hyvästi!"
"Odottakaa, sir. Pari sanaa vielä. Te pysytte siis päätöksessänne pyytää isänne ja Lady Chillinglyn suostumusta saada kosia Miss Mordauntia."
"Tietysti."
"Ja te lupaatte minulle kunniasanallanne aatelismiehenä, että ilmoitatte heille kaikki ne seikat, jotka voisivat tehdä heidän suostumuksensa mahdottomaksi: hoidokkaani köyhyys, vaatimaton asema ja vaillinainen kasvatus; niin ett'eivät he jälestäpäin sano että te olette houkutellut heitä myöntymykseen ja kostavat teidän petostanne kohtelemalla hoidokastani ylönkatseellisesti?"
"Voi, rouva, te todella liian kovasti koettelette kärsivällisyyttäni. Mutta minä lupaan sen teille, jos voitte mitään arvoa antaa sellaisen henkilön lupaukseen, jonka luulette tahtovan tahallansa pettää ihmisiä."
"Suokaa anteeksi, Mr Chillingly. Älkää panko pahaksenne epäkohteliaisuuttani. Minä olen joutunut niin hämilleni että tuskin tiedän mitä puhua. Mutta koettakaamme täydellisesti ymmärtää toinen toisiamme ennenkuin eroamme. Jos teidän vanhempanne eivät suostu teidän tuumaanne, niin te annatte minulle tiedon siitä, minulle ainoastaan, eikä Lilylle. Minä sanon vielä kerran, etten tiedä ensinkään miten on hänen tunteittensa laita. Mutta se voisi tehdä jokaisen tytön elämän katkeraksi, että häntä saatettaisiin rakastamaan henkilöä, jonka kanssa hän ei voisi mennä naimisiin."
"Olkoon niin kuin sanotte. Mutta jos he suostuvat?"