"Teidän kunnoton vuokramiehenne, Mr Nostock, on kenties joutunut häviöön," sanoi Mr Travers, kun hän huomasi että hänen isäntänsä huuli vapisi. "Sanoinhan minä teille että niin kävisi — se on kuitenkin kaunis vuokratalo. Antakaa minun hankkia teille toinen vuokramies."
Sir Peter pudisti päätänsä ja veti suunsa hiukan nauruun.
"Nostock ei häviölle joudu. On ollut kuusi sukupolvea Nostockeja ennen sen tilan vuokramiehinä."
"Sen arvasin," sanoi Travers kuivasti.
"Ja — ja," änkytti Sir Peter, "jos viimeinen sitä sukua joutuu häviöön, niin hän voi luottaa minuun, ja — jos jompikumpi meistä kaatuu — niin se ei tule olemaan —."
"Niin se ei tule olemaan tämä vastarintaa tekevä pässin pää, hyvä Sir
Peter. Se on liian suurta hyväntahtoisuutta."
Tässä tuli Chillingly Gordonin taitavuus isännälle avuksi. Hän otti "Times" nimisen sanomalehden käteensä, päästi todellisen tai teeskennellyn hämmästys-huudahduksen ja luki ääneen kappaleen johtavasta artikkelista, joka ilmoitti että kabinetissa piakkoin tapahtuu muutos.
Niin pian kuin Sir Peter taisi lähteä aamiaispöydästä, riensi hän kirjastoonsa ja alkoi siellä lukea Kenelmin ikävää kirjettä: Se vei paljon aikaa, sillä hän pysähtyi väliin, sisällisen taistelun valtaamana; väliin lievensi sitä sääli pojan kiihoitettua kaunopuheisuutta kohtaan, joka tähän saakka oli pysynyt erillään rakkauden romanttisuudesta, ja väliin hän suri sitä että hänen omat toiveensa olivat rauenneet. Tämä sivistymätön maalaistyttö ei milloinkaan voisi Kenelmille tulla sellaiseksi kumppaniksi kuin Cecilia Travers olisi ollut. Kun hän vihdoin oli päättänyt kirjeen lukemisen, kätki hän päänsä käsiinsä ja koetti tehdä itselleen selväksi sen aseman, jonka kautta isä ja poika olivat tulleet niin vastakkaiseen suhteesen toisiinsa.
"Mutta," mutisi hän, "kun asiaa oikein miettii, niin etupäässähän täytyy pojan onnea katsella. Jos hän ei tule onnelliseksi sillä tuvalla kuin minä olen ajatellut, mikä oikeus minulla sitten on sanoa, ettei hän tule onnelliseksi omalla tavallaan?"
Juuri samassa Cecilia tuli huoneesen. Hän oli saanut oikeuden milloin vaan tahtoi tulla Sir Peterin kirjastoon, väliin valitsemaan kirjaa hänen ehdotuksestaan, väliin hänen kirjeitänsä sinetillä kiinnittämään — sillä Sir Peter oli kiitollinen kaikkia kohtaan, jotka vapauttivat häntä erityisestä vaivasta — ja väliin, etenkin tällä aikaa päivää, pyytämään häntä hänen tavalliselle kävelymatkallensa.