"Tietysti, sir," sanoi hän ylpeästi. "Minä hoidin kirjat miesvainajani aikana, ja hän oli niitä, jotka huomaavat jos laskut ovat hiukankin väärin, sillä hän oli ollut lakimiehen apulaisena nuoruudessansa."
"Miksi hän sen paikan jätti pitääksensä tällaista pientä kauppaa?"
"Hän oli arentimiehen poika näiltä seuduilta ja ikävöi aina takaisin maalle — ja — ja sitä paitsi —"
"Noh!"
"Niin, minä kerron teille kuinka asia oli: hän oli ruvennut juomaan väkeviä juomia, ja hän oli hyvä nuori mies, ja tahtoi päästä tästä pahasta tavasta, ja hän teki raittiuden valan; mutta tämä vala oli liian vaikea hänelle, sillä hän ei voinut päästä vapaaksi juomaveljistänsä, jotka olivat houkutelleet häntä juomaan. Ja niin tuli hän näille seuduille vanhempiensa luona käymään joulun-aikana ja rakastui minuun; ja minun isäni, joka oli ollut Squire Travers'in isännöitsijä, oli juuri kuollut ja jättänyt jälkeensä vähän rahaa minulle. Ja niin tulimme yhteen ja saimme tämän huoneen sekä maan arennille hyvillä ehdoilla; ja koska mieheni oli hyvin oppinut ja hyväpäinen mies, vaan ei milloinkaan enää juomisen kiusaukseen joutunut, hänellä kun oli vaimo, joka häntä kurissa piti, niin hänelle uskottiin kaikellaisia pieniä toimia. Hän osasi auttaa hirsimittauksessa ja oli lähiseudun arentimiesten kirjanpitäjänä. Meillä oli lehmiä ja sikoja ja kanoja ja tulimme hyvästi aikaan, varsinkin kun Jumala oli niin armollinen ettei meille lapsia lähettänyt."
"Kuinka paljon puoti antaa vuodessa miehenne kuoleman jälkeen?"
"Te voitte itse parhaiten sitä päättää. Eikö teidän tee mieli katsoa kirjaani ja käydä katselemassa niittyä ja omenapuita? Mutta ne ovat huonosti hoidetut siitä asti kuin hyvä mieheni kuoli."
Pari minuutia myöhemmin Chillinglyin perillinen istui pienessä, puodin viereisessä kammarissa, josta oli kaunis, vaikka rajoitettu näkö-ala puutarhan ja sen takana olevan ruohoisen vietoksen yli, ja tarkasti Mrs Brawtreyn kirjaa.
Muutamia ostajia, jotka tahtoivat juustoa ja sianlihaa, tuli nyt puotiin, ja leski jätti hänen yksin kirjaa tutkimaan. Vaikka Kenelm ei ollut tällaiseen työhön tottunut, oli hänellä kuitenkin tarkka ajatusvoima ja hänen oli helppo käsittää tärkeitä kohtia, mikä on tavallista enimmissä miehissä, jotka ovat paljon ajatuskykyänsä harjoittaneet ja ovat tottuneet imemään ytimen monenlaisista kirjoista. Päätös hänen tutkimuksistaan oli tyydyttävä; se näytti että puhdas voitto puodista yksistään oli vähän päälle neljäkymmentä puntaa vuodessa, kolmen viimeisen vuoden keski-arvon mukaan. Kun hän oli lopettanut kirjan tarkastamisen, lähti hän ulos ikkunasta puutarhaan ja sieltä läheiselle niitylle. Molemmat olivat hyvin huonossa kunnossa; puita olisi tarvinnut leikata ja niittua kyntää. Mutta maa oli nähtävästi hyvää savimaata, ja hedelmäpuita oli monta ja vanhaa ja ne näyttivät terveiltä vaikka olivat hoidon puutteessa. Kenelm, joka oli syntynyt ja kasvanut maalla ja melkein tietämättänsä oli oppinut yhtä ja toista maanviljelykseen kuuluvaa, huomasi kohta että maa, jos sitä kunnollisesti hoidettaisiin, tuottaisi enemmän kuin mitä tarvittaisiin arennin, verojen ja kymmenyksien maksamiseen ja kaikkiin satunnaisiin menoihin, niin että tulot puodista olisivat puhdas voitto arennin omistajalle. Ja nämä tulot epäilemättä lisääntyisivät, jos nuoret, toimeliaat ihmiset puotia hoitaisivat.
Kenelm ei nyt katsonut tarpeelliseksi palata Mrs Bawtreyn luokse, vaan lähti Tom Bowles'in tykö.