Mrs Bowles istui jälleen vallan ääneti, mutta hänen kasvonsa osoittivat kopeutta.
"Teidän täytyy myöntää, rouva," sanoi Kenelm, "että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kuin Mr Bowles joutui riitaan toisen miehen kanssa. Enkö ole oikeassa tässä suhteessa?"
"Minun poikani on kiivasluontoinen," vastasi Mrs Bowles vastahakoisesti, "ja häntä ei tulisi suututtaa."
"Te myönnätte siis, että olen oikeassa?" sanoi Kenelm tyyneesti, mutta nyykäytti kohteliaasti päätänsä. "Mr Bowles on usein ollut tällaisissa tappeluissa ja se on vallan selvä, että hän niissä kaikissa on ollut se, joka on alkanut tappelun; sillä te tiedätte kyllä, että hän ei ole niitä, joille toinen ensi iskun tahtoisi antaa. Mutta kun tuollaiset pienet kohtaukset ovat tapahtuneet ja Mr Bowles on puoleksi tappanut sen ihmisen, joka oli häntä suututtanut, ettehän te tätä ihmistä vihanneet? Ei; jos hän olisi ollut hoidon puutteessa, niin te olisitte häntä hoitaneet."
"En tiedä miten olisi ollut hoidon laita," sanoi Mrs Bowles, jonka kopea käytös alkoi käydä nöyremmäksi, "mutta minä olisin ollut hyvin pahoillani hänen tähtensä. Ja mitä Tomiin tulee — vaikka sanon mitä minun ei tulisi sanoa — niin hänessä ei ole enemmän pahuutta kuin vastasyntyneessä lapsessa — ja hän olisi valmis sopimaan kenen kanssa hyvänsä, vaikka hän olisi lyönyt häntä kuinka pahoin tahansa."
"Vallan niinkuin arvasinkin; ja jos mies olisi näyttänyt suuttuneelta eikä olisi tahtonut sopia, niin Tom olisi sanonut häntä huonoksi kumppaniksi ja olisi mielellään lyönyt hänet maahan toistamiseen."
Mrs Bowles'in kasvot kävivät lempeän näköisiksi ja hän hymyili ylpeästi.
"Noh," sanoi Kenelm, "minä vaan kaikessa nöyryydessä jälittelen Mr Bowles'ia, ja tulen sopimaan hänen kanssansa ja puristamaan hänen kättänsä."
"Ei, sir — ei," huudahti Mrs Bowles, vaikka matalalla äänellä ja käyden kalpeaksi. "Älkää sitä ajatelko. Iskut eivät ole syynä siihen — kyllä hän niistä pian paranee; mutta hänen ylpeytensä on tullut loukatuksi; ja jos hän teidät näkisi, voisi käydä pahoin. Mutta olettehan te muukalainen ja aiotte lähteä täältä pois; — menkää piakkoin — välttäkää häntä!" Ja äiti pani kätensä ristiin.
"Mrs Bowles," sanoi Kenelm vallan toisella äänellä — niin totisella ja vakaalla äänellä, että vaimo vaikeni ja kuunteli häntä kunnioituksella — "tahdotteko auttaa minua pelastamaan poikaanne niistä vaaroista, joihin tämä kiivas luonne ja onneton ylpeys voi missä silmänräpäyksessä tahansa häntä saattaa? Ettekö milloinkaan ole tulleet ajatelleeksi, että ne ovat syynä kauhistavaisiin rikoksiin, jotka tuottavat hirmuisia rangaistuksia; ja raakaa voimaa vastaan, jota hurjat himot hallitsevat, suojelee yhteiskunta itsensä vankiloilla ja kalereilla."