"Ettekö milloinkaan ole sanomalehdissä lukenut, että mies on tappanut lemmittynsä tai tytön, joka ei ole hänen lemmityiseksensä ruvennut? Oli miten oli, te ette hyväksy hänen hulluuttansa tässä suhteessa. Jos olen oikein kuullut, niin olette toivoneet, että Tom joksikin ajaksi muuttaisi pois kylästä, siksi kunnes Jessie Wiles on — suoraan sanoen, joutunut naimiseen tahi muuttanut pois."
"Niin, minä olen toivonut ja rukoillut Jumalaa siitä kauan aikaa, sekä hänen tähtensä, että tytön tähden. Ja minä en todella tiedä mitä meidän on tekeminen, jos hän tänne jääpi, sillä hän ei saa työtä täällä. Squire Travers ei enää anna hänelle työtä, eikä useat arentimiehetkään; ja tämä ammatti oli niin edullinen hänen isävainajansa aikana! Ja jos hän muuttaisi täältä pois, niin hänen setänsä, joka on eläinlääkäri Luscombessa, ottaisi hänet apulaisekseen, sillä hänellä ei itsellä ole yhtään poikaa ja hän tietää kuinka taitava Tom on; — ei kukaan niin hyvin hevosia tunne, eikä lehmiäkään."
"Ja koska Luscombe on suuri kylä, niin on tietysti ammatti siellä edullisempi, kuin se täällä voi olla, vaikka Tom saisikin täällä työtä."
"Tietysti, viisi kertaa edullisempi — jos hän vaan sinne muuttaisi; mutta hän ei tahdo kuulla siitä puhuttavankaan."
"Mrs Bowles, minä kiitän teitä siitä, että olette tätä minulle kertonut, ja minä olen varma siitä, että kaikki päättyy hyvin. Minä en nyt tahdo teitä enempää vaivata. Tom ei, luullakseni, nouse ylös ennenkuin illempänä?"
"Oh, sir, hän näyttää siltä kun hän ei enää nousisikaan ylös, paitsi tekemään jonkun hirveän rikoksen."
"Rohkaiskaa mielenne! Minä tulen takaisin illalla ja silloin teidän pitää viedä minua Tomin luo ja jättää minua sinne rupeemaan hänen ystäväksensä, niinkuin olen tullut teidän ystäväksenne. Älkää sillä välin puhuko sanaakaan minusta."
"Mutta —"
"Mutta, Mrs Bowles, on sana, joka jäähdyttää monen jalon kehoituksen, tukehduttaa monen ystävällisen ajatuksen ja tekee monen veljellisen toimen mahdottomaksi. Ei kukaan voisi milloinkaan rakastaa lähimmäistänsä niinkuin itseänsä, jos hän kuuntelisi kaikkia niitä 'mutta,' joita voitaisiin lausua asian toiseen puoleen katsoen."
Kenelm lähti nyt astumaan pappilaan päin, mutta juuri kun hän tuli pappilan maalle, kohtasi hän miehen, jonka puku oli niin papillinen, että hän seisahtui ja sanoi: