Hei, hei, mikä näky on riemukas tuo!
Kuin aaltoo katsojakansan vuo!
Kas, taistojat, uljaat kuin poika Alkmenan,
Jo yhtenen iskevät hiekall' arenan.
Vait olkaa! Kuolema keskeen jo astuu,
Ja hiekka jo hurmehin kirkkain kastuu.
Hei, hei, kuin reimasti marssii nuo!
Hei, hei, on katsoa hupaista tuo!
Hopeanheleällä ja kirkkaalla äänellä laulellen tuo naikkonen sipsutteli, tunikansa helmoja pölyiseltä tieltä koholla pitäen läheiseen ravintolaan.
»Poika parkani!» orja puoliääneen virkkoi, »käytkö sinä kuolemaan tuollaisten häpeällisten seikkojen vuoksi? Oi, Kristuksen usko! Jo senkin vuoksi, että sinä opetat kammoomaan näitä verisiä leikkejä, minä tahdon sinun palvojiasi olla.»
Vanhan miehen pää painui voimatonna rinnalle. Hän oli vaiti ja ajatuksiinsa vaipuneena vain silloin tällöin pyyhki hihansa suulla silmäkulmiaan. Hänen ajatuksensa liikkuivat hänen pojassaan. Hän ei huomannut nuorukaista, joka joustavin askelin ja ylväin ja ylimielisin elein asteli portilta päin. Hän ei nostanut silmiään ennenkuin nuori mies, joka oli pysähtynyt aivan vanhuksen viereen, sanoi:
»Isä!»
»Poikani, Lydonini! Sinäkö se olet?» vanhus huudahti iloisena. »Ah, sinä olet alati ajatuksissani.»
»Olen iloinen sen kuullessani, isäni», gladiaattori virkkoi sivellen kunnioittavasti orjan polvia ja partaa, »ja kohta saan olla aina luonasi, enkä vain ajatuksissasi.»
»Niin, poikani — mutta ei tässä maailmassa!» vanhus virkkoi vakavana.
»Älä sano niin, rakas isä! Katso luottaen tulevaisuuteen niinkuin minäkin. Olen varma, että voitan ottelussa ja ansaitsemallani kullalla ostan sinut vapaaksi. Oi, isäni! Joku päivä sitten minua ivasi muuan, josta en sellaista olisi luullut, sillä hän on vertaisiaan tavallista rakastettavampi — hän ei ole roomalainen, hän on Atenasta — hän luuli minun voitonhimosta kysyneen, kuinka paljon voittaja saa. Ah! Huonosti hän tunsi Lydonin luonteen.»
»Poikani, poikani», orja virkkoi astuen hitaasti portaita alas ja vei poikansa omaan pieneen huoneeseensa, joka oli yhteydessä käytävähallin kanssa, jona tässä huvilassa oli peristyle eikä atrium. Huone on vieläkin tallella; siihen pääsee kolmannesta ovesta sisäänkäytävästä lukien. Ensimäinen ovi vie portaille, toinen pieneen komeroon, jossa säilytettiin pronssipatsasta.