»Mutta sanohan — etkö ole orjien, jotka aina ovat jonkun verran taikauskoisia ja jotka usein raaoissa lemmentouhuissaan turvautuvat taikuuteen — etkö ole kuullut heidän mainitsevan nimeltä erästä itämaista tietäjää, joka asuu tässä kaupungissa ja jolla on se taito, mikä sinulta puuttuu? Hän ei ole tavallinen taikuri, ei markkinahuijari, vaan todella mahtava ja viisas indialainen tai egyptiläinen tietäjä!»
»Egyptiläinen? Aivan niin», Nydia sanoi kammoten. »Kukapa pompeijilainen ei olisi kuullut Arbakeesta?»
»Arbakes! Siinäpä se», Julia toisti nimeä tapaillen. »Sanovat hänen olevan viisaamman kaikkia tyhjiä kerskureita — että hän on viisautensa saanut tähdistä ja tuntee vanhan Noksin salaisuudet. Miksei yhtä hyvin rakkauden salakeinoja?»
»Jos halutaan taitomiestä, joka on kaikkia muita pystyvämpi, niin hän on niitä», Nydia vastasi talismaaniaan hypistellen.
»Hän on kyllin rikas rahalla lahjoa?» Julia virkkoi ivallisesti. »Enkö voisi käydä hänen luonaan?»
»Se on vaarallinen paikka nuorelle ja kauniille naiselle», Nydia sanoi.
»Olen kuullut, että hän on sairas —»
»Vaarallinen talo!» Julia huudahti tarraten vain ensimäiseen lauseeseen. »Kuinka niin?»
»Huhu tietää kertoa, että siinä talossa vietetään öisiä irstailuja.»
»Keres, Pan ja Kybele auttakoot! Sinähän et näine tietoinesi pelota, vaan kiihotat uteliaisuuttani», urhea ja kevytmielinen pompeijitar vastasi. »Minä menen hänen luokseen ja tiedustelen häneltä lemmenasioita. Jos kerran rakkautta on mukana noissa öitsilöissä, niin tottapahan hän tuntee myöskin sen salaisuudet.»
Nydia ei vastannut.