»Haa!» egyptiläinen huudahti veren syöksähtäessä hänen kasvoihinsa.
»Täällä on vain yksi atenalainen, nuori ja ylhäinen. Tarkotatko
Glaukusta?»
»Ah! Älä petä minua — se on hänen nimensä.»
Egyptiläinen peräytyi tarkaten entistä kiinteämmin kauppiaantyttären poiskääntyneitä kasvoja ja mutisten itsekseen — johtaako tämä kohtaus, jota hän tähän asti on pitänyt mitättömänä, leikkinä, josta hän on vieraansa herkkäuskoisuuden ja turhamaisuuden kustannuksella nauttinut, johtaako se ehkä hänen kostoonsa.
»Huomaan, ettet voi minua auttaa», Julia virkkoi loukkaantuneena toisen jatkuvasta vaitiolosta. »Säilytät kai salaisuuteni. Vielä kerran, hyvästi!»
»Tyttö», egyptiläinen sanoi vakavalla äänellä, »sinun asiasi koskee minua — tahdon auttaa sinua. Kuuntele. En ole itse harjaantunut noihin tyhjiin taikakeinoihin, mutta tiedän erään, joka on. Vesuviuksen kupeella, tuskin tunnin matkan päässä kaupungista asuu mahtava noita. Uudenkuun paisteessa hän on koonnut juuria, joilla on merkillinen ominaisuus sitoa rakkaus iäksi. Hänen taitonsa saa rakastajasi jalkojesi juureen. Etsi hänet ja sano hänelle Arbakeen nimi; hän pelkää sitä nimeä ja hän antaa sinulle parhaat juomansa.»
»Ah!» Julia virkahti. »En tunne tietä sen tuvalle, josta puhut. Vaikka taival ei olekaan pitkä, on se vaikeata kulkea tytön, joka salaa jättää isänsä talon. Tienoo on villin viiniköynnöksen peittämä ja monet rotkot tekevät sen vaaralliseksi. En voi uskoutua vieraan johdettavaksi. Minunarvoiseni nuoren naisen maine tahraantuu helposti. Ja vaikka en välitäkään siitä, että tiedetään minun rakastavan Glaukusta, en salli kenenkään uskoa, että olen taikajuomin koettanut lempeä nostaa.»
»Olisinpa kolmea päivää terveempi», egyptiläinen virkkoi nousten ja astui (kuin voimiaan koetellakseen) pari kolme hoippuvaa askelta pitkin lattiaa, »niin seuraisin itse sinua. Hyvä, sinun täytyy odottaa.»
»Mutta Glaukus aikoo kohta naida tuon vihatun napolittaren.»
»Naida.»
»Niin, ensi kuun alussa.»