Samaan aikaan alkoi heidän yläpuolelleen kertyä niitä myrskypilviä, joista Arbakes oli ennustanut. Kaukainen, hiljainen kumina ensin ilmotti luonnonvoimien alkaneen taistelunsa, ja nopeasti taivas peittyi mustiin, uhkaaviin pilviin. Siinä nopeudessa, millä myrsky näillä seuduilla puhkee, on jotakin yliluonnollista, ja helposti sentähden taikauskoisissa ihmisissä herää ajatus, että siinä näyttäikse erikoinen jumalallinen voima. Raskaita pisaroita alkoi tippua tien yli riippuvien puunoksien lomitse, ja heti sen jälkeen sokaisi heidän silmänsä häikäisevän kirkas, sähähtävä salama, joka loi kaamean valaistuksen koko seudulle ja jota heti taas seurasi pilkkopimeä.
»Nopeammin, kelpo karrukarius!» Glaukus virkkoi ajajalle. »Ukonilma uhkaa.»
Orja kiihotti muuleja — ne kulkivat nopeasti karulla, kivikkoisella tiellä — yhä enemmän pilvet tiivistyivät, yhä lähempää kuului jyrinä, ja virtoina alkoi vesi valua.
»Pelkäätkö?» Glaukus kysyi vetäen Ionen lähemmä itseään.
»En koskaan sinun seurassasi!» tämä vastasi lempeästi.
Samassa silmänräpäyksessä nuo kevyet ja heikkorakenteiset rattaat (huolimatta sirosta ulkoasustaan ne olivat, kuten useat senajan ajoneuvot, melkoisen epäkäytännölliset) painuivat syvään uuranteeseen, jonka yli oli puu kaatunut. Ajaja pakotti kiroten muulit eteenpäin, toinen pyörä nousi kuopasta, ja rattaat olivat samassa kumossa.
Glaukus hyppäsi notkeasti rattailta ja kiiruhti auttamaan Ionea, joka onneksi ei ollut loukkaantunut. Hiukan ponnisteltuaan he saivat karrukan (rattaat) jälleen pystyyn. Mutta he huomasivat, ettei niissä enää ollut heille suojaa. Kuomua kannattavat nuorat olivat katkenneet, ja vesi virtasi solkenaan rattaitten pohjaan saakka.
Mitä nyt oli tehtävä tässä pälkähässä? He olivat vielä kaukana kaupungista — ei taloa lähellä, ei suojaa missään.
»Puolen tunnin matkan päässä täältä asuu muuan seppä», orja virkkoi. »Minä voisin käydä siellä korjauttamassa rattaat. Mutta Jupiter auttakoon! Mikä sää! Emäntäni kastuu läpimäräksi, ennenkuin olen palannut.»
»Kiiruhda sinne!» Glaukus sanoi. »Me koetamme sillä välin etsiä jostakin suojaa, kunnes palaat.»