»Olkoon niin. Menen heti esittämään toivomukseni. Tiedän, ettei sitä evätä, ja palaan pian takaisin.»
»Tee niin; ja sinun vuoteesi valmistetaan minun omaan huoneeseeni.»
Nydia jätti ihanan pompeijittaren. Mennessään Ionen luo hän kohtasi Glaukuksen vaunut, joiden eteen valjastetut ylpeät ja rohkeat rotuhevoset herättivät yleistä ihmettelyä.
Glaukus pysäytti heti hevosensa puhellakseen kukkastytön kanssa.
»Sinä kukoistat kuin omat ruususi, kelpo Nydiani! Ja kuinka voi ihana emäntäsi? — luullakseni toipunut jo eilisen myrskyn seurauksista?»
»En ole nähnyt häntä vielä tänä aamuna», Nydia vastasi, »mutta —.»
»Mutta mitä? — Väisty syrjään, hevoset ovat liian lähellä sinua.»
»Mutta luuletko, että Ione antaa minulle luvan saada viettää tämän päivän Julian, Diomedeen tyttären kanssa? — Hän haluaa sitä, ja ole minulle ystävällinen, kun minulla vielä on joitakuita tuttavia.»
»Jumalat siunatkoot sinun kiitollista sydäntäsi! Minä vastaan Ionen suostumuksesta.»
»Saanko siis myöskin yöni viettää siellä ja palata huomenna?» Nydia kysyi aika lailla hämillään ansaitsemattomasta kiitoksesta.