»Ione», hän virkkoi puristaen hänen kättään, »jos sinä kuulet minua paneteltavan ja syytettävän, ethän usko noihin puheisiin?»
»En koskaan, veljeni, en koskaan.»
»Etkö sinäkin arvele, oman uskosi mukaan, että pahateko aina rangaistaan ja hyvä palkitaan?»
»Voitko sitä epäillä?»
»Etkö siis myöskin usko, että todellinen hyvä vaatii uhrautumista suuren päämäärän, hyveen saavuttamiseksi?»
»Joka niin tekee, hän on jumalten kaltainen.»
»Ja sinä luulet, että haudantakainen elämä vastaa meidän maallisten tekojemme puhtautta ja rohkeutta?»
»Siten meidän täytyy toivoa.»
»Suutele minua, sisareni. Vielä kysymys. — Sinä aijot naimisiin Glaukuksen kanssa; tämä avioliitto erottaa meidät ehkä vieläkin kauemma toisistamme, — mutta älkäämme nyt puhuko siitä — aijot naimisiin Glaukuksen kanssa — rakastatko häntä? Ei, ei, sisareni, vastaa suoraan.»
»Rakastan», Ione vastasi punastuen.