Apekides seurasi silmillään hänen kumaraista muotoaan kunnes se oli kadonnut hänen näkyvistään puitten lomaan. Ja tähtien jo kirkkaasti kimmeltäessä hän heräsi unelmistaan ja muisti, minkä lupauksen hän oli antanut Olintukselle.
5 LUKU.
Lemmenjuoma — sen teho.
Kun Glaukus palasi kotiinsa, näki hän Nydian istuvan puutarhan pylväistössä. Tämä oli odotellut hänen kotonaan jo kauan ja luullut hänen pian tulevan. Tuskaisena, pelokkaana, kärsimätönnä hän oli päättänyt käyttää ensimäistä sopivaa tilaisuutta koetellakseen lemmenjuomaa, mutta yhtäkaikki hän kauhistui sitä ratkaisevaa silmänräpäystä.
Poltteisen rohkeana, sydän jyskyen, posket hehkuen Nydia siis oli vuottanut Glaukuksen paluuta. Tämä saapui käytävään ensimäisten tähtien tuikahtaessa taivaankumussa ja ilman vielä väreillessä purppuranhohdettaan.
»No, lapseni, minuako olet vuotellut?»
»En, olen hoivannut kukkia ja olen hieman lepäillyt.»
»Tänään on ollutkin kuuma päivä», Glaukus virkkoi istahtaen pylväsrivin sivulla olevalle penkille.
»Varsin lämmin.»
»Kutsutko Davuksen tänne? Viini on saanut minut lämpenemään ja haluan jotakin vilvottavaa juodakseni.»