Samassa astui esiin muuan Isiksen pappi.
»Minä vaadin tämän ruumiin itselleni, pappissäätymme tapojen mukaan.»
»Papin toivo täytettäköön», kenturio vastasi. »Kuinka on murhaajan laita?»
»Tajuton ja näyttää nukkuvan.»
»Ellei rikos olisi niin saastainen, säälisin häntä. Eteenpäin!»
Kääntyessään Arbakes kohtasi Isiksen papin katseen — se oli Kalenus. Ja jokin tuossa merkitsevässä ja synkässä välkkeessä sai egyptiläisen itsekseen mutisemaan:
»Lieneekö hän ollut murhatyön todistajana?»
Nainen astui joukosta esiin ja silmäili tarkasti Olintusta. »Jupiter avita, väkevä koljo! Nythän meillä on tiikerillekin miehensä. Kummallekin pedolle yksi.»
»Eläköön!» joukko tohisi, »mies leijonalle, toinen tiikerille! Mikä onni! Eläköön!»