Egyptiläinen istahti vuoteen ääreen. Glaukus makasi yhä mykkänä huomaamatta häntä. Pitkän vaijennan jälkeen Arbakes vihdoin virkkoi:
»Glaukus, olemme olleet vihamiehiä. Tulen luoksesi yksinäni ja yön hiljaisena hetkenä — ystävänäsi, ehkä pelastajanasikin.»
Niinkuin metsäkauris säikkyy tiikerin tieltä, niin Glaukuskin hypähti pystyyn kauhistuen kuulemaansa terävää ääntä ja nähdessään äkkiä vihamiehen edessään. Heidän katseensa kohtasivat toisensa, ja kummallakaan ei sillä hetkellä ollut voimaa väistää toisen katsetta. Väri tuli ja katosi atenalaisen poskilla ja egyptiläisen pronssinhohteinen poski sai kalpeamman häivän. Vihdoin syvästi huokaisten ja otsaansa tarttuen Glaukus kääntyi poispäin, käpertyi kokoon ja mutisi:
»Uneksinko yhä vielä?»
»Et, Glaukus, olet hereillä. Tämän oikean käden ja isäni pään kautta vannon, että näet edessäsi miehen, joka voi henkesi pelastaa. Kuule! Tiedän, mitä olet tehnyt, mutta tiedän myöskin lieventävät asianhaarat, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Olet murhaaja — se on totta, himomurhaaja; älä kiellä — älä tuijota — nämä silmät ovat nähneet. Mutta voin sinut pelastaa. — Voin näyttää toteen, kuinka sinä menetit järkesi ja lakkasit olemasta vapaasti ajatteleva ja toimiva ihminen. Mutta kyetäkseni sinut pelastamaan sinun täytyy rikoksesi tunnustaa. Allekirjota tämä paperi, jossa tunnustat surmanneesi Apekideen, ja sinä vältät kamalan kohtalosi.»
»Mitä sanoja ne ovat? — Murhaaja ja Apekides! Enkö itse nähnyt hänen makaavan verissään maassa? Ja sinä tahdot minulle vakuuttaa, että minä olen ollut murhaaja! Mies, sinä valehtelet! Pois luotani!»
»Älä kiivastu, Glaukus, älä hätäile. Teko on todistettu. Sinä tietystikään et enää muista, mitä houreissasi olet tehnyt, että olet tehnyt sellaista, mitä selvin järjin et edes ajatellut. Mutta salli minun virkistää lamaantunutta muistiasi. Tiedäthän, että kuljitte papin kanssa kiivaasti väitellen keskenänne hänen sisarestaan; tiedät, että hän oli kiivas, ja puoleksi natsarealaisena hän tahtoi kääntää sinutkin ja hän käytti purevia sanoja, hän moitti elintapojasi ja vannoi, ettei sallisi sinun menevän avioliittoon Ionen kanssa, ja silloin sinä raivoissasi suoritit äkillisen tihutyösi. Kas niin, muistatko nyt? Lue tämä papyruslehti; siihen on kirjotettu samaa — vahvista se nimelläsi, ja sinä olet pelastettu.»
»Barbaari, anna tänne se kirjotettu valhe, jotta saan sen repiä palasiksi! Minäkö Ionen veljen murhaaja! Minäkö tunnustaisin, että olen hiuskarvaakaan taittanut siltä, jota hän rakastaa! Salli minun mieluummin kuolla tuhat kertaa!»
»Vaiti!» Arbakes virkkoi matalalla ja sähisevällä äänellä. »On vain yksi vaihtoehto — tunnustuksesi ja allekirjotuksesi tai amfiteatteri ja leijonan kynnet!»
Suunnatessaan katseensa kärsivään Glaukukseen huomasi egyptiläinen ilokseen, mikä vaikutus hänen viimeisillä sanoillaan oli. Kauhu kouristi atenalaisen piirteitä — hänen huulensa vavahtivat — kammon ja kummastuksen ilme häivähti hänen otsallaan ja silmissään.