Ampiainen joutuu hämähäkin verkkoon.
Toinen ilta kuulustelusta oli kulumassa, ja oli käsillä jotenkin se hetki, jolloin Sosia aikoi lähestyä pelottavaa Tuntematonta, kun puutarhan portille, jonka orja todella oli jättänyt auki, ilmestyi — ei mikään salaperäinen maan tai ilman henki, vaan ruhoruumiinen ja varsin maallinen Kalenus, Isiksen pappi. Hän ei välittänyt tarjolla olleista hedelmistä, vielä vähemmän viinistä, jotka hurskaan Sosian mielestä olivat tarpeeksi hyviä sille näkymättömälle vieraalle, jota houkuttelemaan ne oli esille pantu. »Nähtävästi uhri puutarhan jumalalle», Kalenus arveli: »Isäni pään kautta! Ellei tuota jumalaa paremmin palvella, tekisipä se oikein heittäessään koko suojelustoimensa. Ah! Ellei meitä pappeja olisi, kävisi jumalien laihasti elää. Ja nyt Arbakeen luokse. Kuljen kyllä ajohiekalla, mutta sen alle kätkeytyy räjähtävä miina. Egyptiläisen elämä on vallassani — kuinka paljon hän siitä maksanee?»
Näin itsekseen aprikoiden hän kulki avoimen pihan yli peristyleen, jossa sinne tänne asetetut palavat lamput heikensivät pimeän yön valtaa; ja eräästä pylvähikköön avautuvasta huoneesta astui äkkiä Arbakes hänen eteensä.
»Hoo! Kalenus — minuako etsit?» egyptiläinen virkkoi jonkun verran hämillään.
»Sinua, viisas Arbakes. Toivon, ettei käyntini tule sopimattomaan aikaan?»
»Eikö mitä — vastikään vapautettu orjani Kallias aivasti kolmasti oikealla puolellani. Aavistin siitä, että joku onnellinen tapahtuma minua odottaa — ja kas nyt! jumalat ovat lähettäneet luokseni Kalenuksen!»
»Emmekö mene huoneeseesi, Arbakes?»
»Kuten tahdot; mutta yö on kirkas ja vilpas — tunnen jäsenissäni vielä heikkouden merkkejä äskeisestä sairaudestani — ulkoilma virkistää minua — kävelkäämme puutarhassa — saamme olla siellä yhtä häiritsemättä kuin sisällä.»
»Sopii hyvin», pappi vastasi, ja molemmat ystävät kävelivät edestakaisin terassilla, joka marmorimaljakkoineen ja nuokkuvine kukkineen kohoutui puutarhasta.
»On ihana yö», Arbakes sanoi — »sininen ja kaunis kuten silloinkin, kun kaksikymmentä vuotta sitten näin ensi kerran Italian rannat. Kalenus, aika tavottaa meidät — nauttikaamme elämästä niinkauan kuin jaksamme!»