»Niinpä niinkin», Burbo virkkoi juoden viinimaljakosta tai pikemminkin ämpäristä, »mies sellainen kuin minä, joka olen laakereita niittänyt, voi koota ympärilleen vain kelpopoikia. Lydon, poikani, juo; olkoon sinun vanhuutesi yhtä kunniakas kuin minunkin!»
»Tulehan tänne», Stratonike sanoi nipistäen miestään hyväillen korvasta sillä rakastettavalla tavalla, jota Tibullus on niin mainiosti kuvannut, »tulehan tänne!»
»Älä niin lujasti, susiemo! Sinähän olet kovakouraisempi kuin joku gladiaattori», sähisi Burbo hampaittensa raosta.
»Vaiti», toinen vastasi kuiskaten. »Kalenus on vastikään valepukuisena saapunut takaovelle. Toivon hänen tuoneen sestertioita mukanaan.»
»Ho, ho, tahdonpa hänen luokseen», Burbo sanoi. »Pidä sinä sillävälin, sanon sen, tarkasti silmällä viinimaljoja — huolehdi juonnista. Älä anna heidän pettää sinua, vaimo! He ovat kelpoväkeä taistelukentällä, mutta muuten heitä saa varoa. Kakus ei ollut mitään heidän rinnallaan.»
»Ole huoletta, narri», oli aviopuolison vastaus. Tämän lempeän vastauksen rauhottamana Burbo lähti huoneesta ja pujahti sisähuoneeseen.
»Vai niin, nuo hyvät herrat tulevat koettelemaan lihaksiamme», Niger sanoi. »Kuka sitä on kertonut, emäntäiseni?»
»Lepidus. Hän tuo mukanaan Klodiuksen, Pompeijin varmimman vedonlyöjän, ja nuoren kreikkalaisen, Glaukuksen.»
»Veto vetoa vastaan», Tetraides huudahti. »Kaksikymmentä sestertiota, että Klodius minusta lyö vedon! Mitä arvelet, Lydon?»
»Minusta hän lyö!» Lydon vastasi.