»Eipä, minustapa!» Sporus jyrähti.
»Tomppelit, luuletteko hänen ketään pitävän Nigeriä parempana!» atleetti virkkoi vaatimattomasti lausuen oman nimensä.
»Hyvä, hyvä», Stratonike sanoi ammentaen suuresta amfora-astiasta vierailleen, jotka nyt olivat asettuneet saman pöydän ääreen. »Kaikki te olette mielestänne suuria ja sankarillisia miehiä, mutta kuka teistä on halukas ottelemaan numidialaisen jalopeuran kanssa, ellei löydetä ketään rikoksellista, joka tällaisen toivon tekee turhaksi?»
»Minä, joka olen sinunkin käsistäsi päässyt, rohkea Stratonike», Lydon sanoi, »olen omani uskaltamaan taisteluun jalopeuran kanssa, arvelen.»
»Mutta sanohan», Tetraides virkkoi, »missä on se soma nuori tyttö, joka oli luonanne, — sokea, kirkassilmäinen tyttö? En ole nähnyt häntä pitkään aikaan.»
»Hän on liian hyvä sinulle, Neptunuksen poika»,[18] emäntä sanoi, »ja liian sievä luulenpa meille kaikille. Me lähetämme hänet kaupungille kukkia myymään ja ylhäisille naisille laulamaan. Hän ansaitsee siten meille enemmän rahaa kuin teitä palvellessaan. Hänellä on sitäpaitsi usein muitakin ansiotoimia.»
»Muita toimia?» Niger sanoi, »mutta hänhän on liian nuori sellaisiin.»
»Vaiti hurjimus!» Stratonike ärähti. »Sinä arvelet, ettei ole muunlaisia leikkejä kuin korinttilaisia. Vaikka tuo tyttöriepu olisi kaksi kertaa niin vanha kuin nyt, pysyisi hän silti yhtä koskemattomana kuin Vesta.»
»Mutta kerrohan, Stratonike», Lydon kysyi, »mistä olet niin hennon ja sievän orjattaren saanut? Hän sopisi paremmin jonkun rikkaan roomattaren kamarineidoksi kuin sinun palvelijattareksesi.»
»Se on totta», Stratonike vastasi, »ja luulenpa joskus hänet myymällä ansaitsevani omaisuuden. Kysyit miten Nydian sain?»