"Poikaparka!" hän sanoi, "näyttääpä siltä kuin Kaitselmus olisi johtanut minua eilen valitsemaan sinut rahvaan joukosta ja saattanut sinun oikeaan asuinpaikkaasi. Sillä kenen luoksi tulisivat Rooman hyljätyt ja orvot, elleivät Rooman ensimmäisen virkamiehen palatsiin?" Kääntyen seuralaisiinsa hän antoi heille uuden holhottinsa mukavuutta koskevia määräyksiä, mikä osotti, että vaikka valta oli tyydyttänyt hänen turhamaisuutensa, se ei ollut paaduttanut hänen sydäntänsä. Angelo Villani varttui, hyvin palkitaksensa hänen!
Hän pidätti pojan luonansa ja tutunomaisesti keskustellessaan hänen kanssansa hän yhä enemmän mieltyi hänen rohkeaan henkeensä ja raittiisen olentoonsa. Mutta päivän joutuessa, useitten Rooman ylhäisön naisten saavuttua heidän keskustelunsa keskeytyi. Ja silloinpa Ninan hyveet jäivät varjoon ja hänen virheensä pistivät näkyviin. Hän ei voinut vastustaa naisen voittoriemua noista pöyhkeistä signoreista, jotka nyt taipuivat nöyrään kunnioitukseen, ennen halveksien ylönkatsottuaan. Hän näyttäytyi kuningattarena ja vaati sille tulevan kunnioituksen. Ja noilla monilla hienoilla keinoilla, jotka naissuku hyvin tuntee, hän kohteliaisuudellaankin osasi nöyryyttää kopeita vieraitaan. Hänen valtaava kauneutensa sekä hienontunut järkensä tosin pelastivat hänen nousukkaan halvasta röyhkeydestä, mutta sitä syvempään viilsi ylpeys, antamatta masennetuille tilaisuutta halveksimisella takasin maksuun. Hänen olivat peitetty pistos — hymyilevä loukkaus — pureva ylistys — välinpitämätön pakottaminen mitättömimpiä kohteliaisuuksia noudattamaan, josta ulkonaisesti ei saatettu vihotella, mutta jota sisällisesti ei voitu anteeksi antaa.
"Hyvää päivää, signora Colonna", sanoi hän kopean Tapanin kopealle puolisolle. "Kuljimme eilen palatsinne ohi. Kuinka kauniilta se nyt näytti, kun nuot kolkot varustukset ovat poistetut, joita teidän varmaan oli ikävä katsella. Signora (kääntyen erään Orsinin puoleen) herranne on tribuunin suuressa suosiossa: hän on aikeissa määrätä hänet tärkeään toimeen. Hänen tulevaisuutensa on taattu, ja me iloitsemme siitä, sillä ei kukaan palvele kuuliaisemmin valtiota. Oletteko nähnyt, ihana signora Frangipani, Petrarcan viimeisiä runoja herrani kunniaksi? Tuolla ne ovat. Rohkenisimmeko pyytää teitä näyttämään ihanimmat paikat, signora di Savellille? Iloitsemme, jalo signora Malatesta, että näkönne on noin parantunut. Viime kerralla kun kohtasimme toisemme, vaikka seisoimme aivan vieressänne signora Giulian tanssijaisissa, tuskin näyitte erottavan meitä patsaasta, jonka ääressä seisoimme!"
"Täytyykö meidän kärsiä tuollaista röyhkeyttä!" kuiskasi signora
Frangipani signora Malatestalle.
"Hiljaa, hiljaa; ehkä kerran vielä koittaa meidänkin päivämme!"
II Luku.
Siunattu se neuvonantaja, jonka edut ja sydän ovat omamme. Korret nousevat pystyyn — tietäneekö myrskyä?
Tavallista myöhempään palasi Rienzi tuona päivänä palatsin oikeussalista asuntoonsa. Hänen astuessaan vastaanottohuoneen poikki, hänen kasvonsa punottivat, hän oli purrut hampaansa lujasti yhteen miehen tavoin, joka on tehnyt vakavan päätöksen ja päättänyt järkähtymättä siinä pysyä; hänen otsaansa varjosti uhkaava ja pelottava pilvi, jonka hänen persoonansa kuvaajat aina ovat huomauttaneet tietäneen kiukkua, joka oli sitä kauheampi, kun se erehtymättä aina oli oikeutettu. Hänen kintereillään seurasivat Orvieton piispa ja Tapani Colonna. "Minä sanon teille, hyvät herrat" sanoi Rienzi, "että turhaan puoltelette. Rooma ei tunne säätyerotusta. Laki on sokea rikkojalleen, — ilveksensilmäinen teolle."
"Mutta", sanoi Raimond epäröiden, "mieti tarkoin, tribuuni, hän on kahden kardinaalin veljenpoika ja itse entinen senaattori."
Rienzi seisahtui äkkiä ja katsoi seuralaistensa kasvoihin. "Herra piispa", sanoi hän, "eikö se vaan pahenna rikosta? Kuulkaa, näin on laita: — alus, purjehtien Avignonista Neapeliin, lastattuna Provencen tuloilla matkalla kuningatar Johannalle, jonka asiasta, niinkuin tiedätte, äskettäin pidimme juhlallisen neuvottelun, joutuu haaksirikkoon Tiberin suussa. Martino di Porto — jalo, niinkuin te sanotte — tuon linnan omistaja, josta hän johtaa arvonimensä — ja ylhäisen syntyperänsä vuoksi sekä ollen aivan vieressä kaksinkerroin velvollinen auttamaan hätääntyneitä — karkaa joukkoineen aluksen kimppuun (mitähän tuolla kapinoitsijalla on aseellisilla joukoilla tekemistä?) — ja ryöstää sen puhtaaksi kuin maantierosvo. Hän otetaan kiinni — tuodaan tuomioistuimeni eteen — asia tyystin tutkitaan — hän tuomitaan kuolemaan. Sellainen on laki — mitä muuta tahdotte?"