Raimond jälleen veti tribuunin syrjään, Colonnan koettaessa raivoansa hillitä.
"Ystäväni", sanoi piispa, "ylimykset katsovat tämän koko säätynsä häväistykseksi, Orsinin pahimman vihollisen armonpyynnöistä sen jo huomaat. Martinon veri on oleva heidän sovintonsa sinetti, ja he yhtenä miehenä nousevat sinua vastaan."
"Nouskoot; Jumala ja kansa puolellani minä vaikka roomalaisenakin uskallan oikeutta noudattaa. Kellonsoitto taukoo — jo on myöhäistä." Näin sanoen Rienzi työnsi akkunan auki ja Leijonaportaitten vieressä nähtiin hirsipuu, jossa patriicipuvussaan natisten heilui vielä vavahtelevana ruumiina Martino di Porto.
"Katsokaa!" sanoi tribuuni ankarana, "noin kaikki rosvot kuolevat. Pettureille sama laki määrää kirveen ja pölkyn!"
Raimond vetäytyi takasin kalpeana. Mutta ei ylimysvanhus. Haavotetun ylpeyden kyyneleet puhkesivat hänen silmistään. Hän lähestyi sauvansa nojassa Rienziä, kosketti hänen olkapäähänsä ja sanoi:
"Ilman petostakin moni tuomari on tullut kadehtimaan uhriansa!"
Rienzi kääntyi yhtä ylpeänä ylimykseen.
"Suomme anteeksi ikäloppujen joutavat jaaritukset. Herrani, onko asianne toimitettu? Tahdomme olla yksin."
"Anna kätesi minulle, Raimond", sanoi Tapani. "Tribuuni — hyvästi. Unhota että Colonna pyyteli sinulta, se lienee helppoa, sillä vaikka viisas oletkin, olet unohtanut, minkä jokainen muu muistaa."
"No minkä, herrani?"