"Hiljaa, Cola, puhuttele ystävällisesti häntä, pyydän sinua, kohta saat kuulla hänen elämäkertansa. Tule lähemmäksi, Angelo. Näet uuden herrasi, Rooman tribuunin."
Angelo lähestyi, vasten tavallisuutta arkana, sillä majesteettia oli kaikkina aikoina ollut Rienzin luonnossa, mutta hänen valtaan päästyänsä se oli saanut ankaramman ja jyrkemmän muodon, joka vaikutti ehdotonta kunnioitusta niihin, jotka lähestyivät häntä, vieläpä ruhtinasten lähettiläisin. Tribuuni hymyili huomatessaan tekemänsä vaikutuksen ja, ollen luonnostaan lempeä lapsille ja ystävällinen kaikille paitsi mahtajille, hän kiiruhti lieventämään sitä. Hän nosti lapsen hellästi syliinsä, suunteli häntä ja sanoi hänen tervetulleeksi.
"Saakoomme mekin pojan, yhtä kauniin!" hän kuiskasi Ninalle, joka punastui ja kääntyi pois.
"Nimesi, pieni ystäväni?"
"Angelo Villani."
"Toskaanalainen nimi. Florensissa löytyy eräs Villani-niminen tiedemies, joka epäilemättä parast'aikaa kirjottaa historiaamme kulkupuheitten mukaan. Sukuasi, ehkä?"
"Minulla ei ole sukua", vastasi poika töykeästi, "ja sitä enemmän olen rakastava signoraa ja kunnioittava teitä, jos saan. Minä olen roomalainen ja jokainen Rooman poika kunnioittaa Rienziä."
"Vai niin, reipas poikani", sanoi Rienzi punastuen mielihyvästä, "sepä hyvä merkki tulevaisesta menestyksestäni." Hän laski pojan sylistään ja asettui patjoille, Ninan sijoittuessa hänen viereensä jonkinlaiselle istuimelle.
"Jättäkää meidät kahden kesken", sanoi hän, ja Nina antoi palvelijatytöille merkin poistumaan.
"Ottakaa uusi hovipoikani mukaanne", sanoi hän, "häntä ehkä koti-ikävä vielä estää suostumasta vallattomiin veikkoihinsa."