Heidän jäätyään kahden kesken, Nina ryhtyi kertomaan Rienzille aamullista kohtausta; mutta vaikka hän ulkonaisesti näytti kuuntelevan, hänen katseensa harhaili, hän nähtävästi oli hajamielinen ja omissa aatoksissaan. Vihdoin Ninan lopetettua hän sanoi: "oikein, Nina, olet ystävällisesti ja jalosti menetellyt, niinkuin ainakin. Mutta puhukaamme muista asioista. Minä olen vaarassa."
"Vaarassa", kertoi Nina, vaaleten.
"Älköön tuo sana pelottako sinua — sinun henkesi on minun kaltaiseni, joka halveksuu vaaraa; siksipä oletkin Nina, ainoa uskottuni koko Roomassa. Ei antanut taivas sinua minulle vain ilahuttaaksensa minua kauneudellasi, vaan vahvistaaksensa minua neuvoillasi ja tukeakseen minua rohkeudellasi."
"Pyhä Neitsyt sinua noista sanoistasi siunatkoon!" sanoi Nina, suudellen kättä, joka riippui hänen olaltaan, "ja vaikka säpsähdin sanasta 'vaara', niin tuo oli vain naisen ajatus sinusta — halpa ajatus, Colani, sillä kunnia ja vaara käyvät käsi kädessä. Ja minä olen yhtä valmis tasaamaan jälkimäisen, kuin edellisenkin. Jos koettelemuksen hetki milloinkaan on tuleva, ei ainoakaan ystävistäsi ole niin uskollisena oleva rinnallasi, kuin tämä heikko vartalo, mutta peloton sydän."
"Minä tiedän sen, oma Ninani, minä tiedän sen", sanoi Rienzi, nousten ylös ja käyskennellen edestakasin pitkin ja kiivain askelin. "Kuule nyt minua. Sinä tiedät, että hallita turvallisena on ollut minun valtiotaitoni tarkotus, hallita oikeudenmukaisesti minun ylpeyteni. Hallita oikeudenmukaisesti on pelottava seikka lainrikkojien ollessa mahtavia ylimyksiä. Nina, julkeasta, uhkarohkeasta rosvoamisesta on oikeutemme tuominnut Martino Orsinin, Porton herran, kuolemaan. Hänen ruumiinsa roikkuu nyt Leijonaportaitten hirsipuussa."
"Hirvittävä tuomio!" sanoi Nina pöyristyksen valtaamana.
"Se on totta; mutta hänen kuoltuaan tuhannet köyhät ja rehelliset ihmiset saavat elää rauhassa. Tuo minua ei huolestuta; ylimykset ovat kiukuissaan tuosta teosta, se oli muka solvaus heille, että laki ulotettiin ylimyksiin. He tekevät pystyn — kapinan. Minä näen myrskyn — enkä tunne luotteita, millä asettaa se."
Nina oli hetkisen vaiti. — "He ovat Herran Ehtoollisella", sanoi hän vihdoin, "juhlallisesti vannoneet olevansa nousematta aseisin sinua vastaan."
"Valapattous on mitätön lisä varkauteen ja murhaan", vastasi Rienzi pilkallisesti hymyillen.
"Mutta kansa on uskollinen."