"Niin onkin; mutta kansalaissodassa (josta pyhimykset varjelkoot!) ne taistelijat ovat varmimmat, joilla ei ole muuta kotia kuin rautapaitansa, muuta liikutettavaa kuin miekkansa. Liikemies ei jätä tointansa kellon joka päivä pauhatessa, mutta ylimyksen sotavoima on valmis minä hetkenä tahansa".
"Ollakseen luja", sanoi Nina, joka herransa neuvotteluista osallisena, osotti tuon kunnian mukaista älyä — "ollakseen luja vaaran aikoina, hallituksen tulee näyttää lujalta. Juuri siten, ettet pelkoa osota, voit estää pelon syyn."
"Oma ajatukseni!" vastasi Rienzi vilkkaasti. "Sinä tiedät että puoli valtaani noitten ylimysten yli johtuu vierasten valtioitten minulle osottamasta kunniasta. Kruunupäisten ruhtinasten lähettiläitten, jokaisesta Italian kaupungista, pyrkiessä tribuunin liittoon, heidän täytyy peittää kiukkunsa plebeijin kohoamisesta. Mutta toiselta puolen, ollakseni luja ulkona, minun täytyy näyttää lujalta kotona; suuret tuumani, joita olen suunnitellut ja aivan kuin ihmeen kautta alkanut toteuttaa, kerrassaan raukeavat tyhjiin, jos ulkomailla tullaan huomaamaan että ne perustuvat epävakavaan ja horjuvaan valtaan. Tämä yritys (jatkoi Rienzi, laskien kätensä nuoren Augustuksen marmoripatsaalle) on suurenmoisempi, kuin tuon miehen, jonka syvä, mutta hyinen henki lannisti Italian yhdeksi — sillä se yhdistäisi Italian vapaaksi. Niin, jos vaan voisimme yhdistää suureksi liittovaltakunnaksi kaikki Italian valtiot, joista jokaista hallittaisiin omien lakiensa mukaan, mutta kaikki olisivat yhtyneet itse kunkin ja yhteiseksi turvaksi pohjolan Attiloita vastaan, Rooma pääkaupunkina ja äitinä, tämä aikakausi ja nämät aivot olisivat suorittaneet työn, josta ihmiset puhuisivat hamaan viimeiseen tuomiopäivään asti."
"Minä tunnen tuumasi", sanoi Nina yhtyen hänen innostukseensa, "ja entä, vaikka niitten toteuttamisessa olisikin vaaroja? Emmekö ensi askeleella voittaneet suurinta vaaraa?"
"Oikein, Nina, oikein! Taivas" (ja tribuuni joka menestyksessään aina tunsi Korkeimman käden, teki hartaasti ristinmerkin) "on suojeleva sitä, jonka se on suonut hengessä nähdä todellisen kirkon alueen pelastuksen ja sen lapsien vapauden ja menestyksen! Sen uskon. Monet Toskanan kaupungeista ovat jo ryhtyneet keskusteluihin tuon liiton solmiamiseksi; kaikilta tyranneilta, paitse Johan di Vicolta, olen saanut kauniita ja imartelevia lupauksia. Tuon suurimman teon aika on ehtinyt."
"Ja mikä se on?" kysyi Nina kummastellen.
"Luopuminen kaikesta ulkomaisten vaikutuksesta. Millä oikeudella asettaa jokin vierasten ruhtinaitten synoodi Rooman kuninkaaksi milloin minkin saksalaisen keisarin? Rooman kansa yksin valitkoon Rooman hallitsijan; onko meidän kulkeminen Alppien poikki viemään herramme arvonimeä goottein jälkeläisille?"
Nina oli vaiti; tuota tapaa, jonka mukaan hallitsijan vaali toimitettiin valtiopäivillä Reinin tuolla puolen ja sitä seuraavan kruunauksen juhlamenot pysytettiin roomalaisten turhanpäiväisen myöntämisen varassa, olkoon se ollut kuinka nöyryyttävä kansalle, ja kuinka todellista riippumattomuuden käsitettä vastustava tahansa, pidettiin siihen aikaan niin luonnollisena, että Rienzin rohkeat sanat häntä hämmästyttivät, vaikka hän oli valmis kuulemaan kuinka uhkarohkeita suunnitelmia hyvänsä.
"Kuinka!" sanoi hän pitkän vaitiolon perästä, "ymmärränkö oikein?
Tarkotatko luopumista keisarista?"
"Kuulehan: tällä hetkellä kaksi miestä pyrkii Rooman valtaistuimelle — Italian keisarilliselle valtaistuimelle — böömiläinen ja baijerilainen. Heidän valitsemiseensa meidän suostumustamme — Rooman suostumusta — ei kaivata — ei pyydetä. Saatetaanko meitä kutsua vapaiksi — saatammeko me kerskata olevamme tasavaltaisia — kun muukalainen ja barbaari noin paiskataan niskaamme? Emme, me tahdomme olla vapaita sekä todellisuudessa että nimeltä. Muuten (jatkoi tribuuni tyynempänä) tuo näyttää minusta yhtä valtioviisaalta, kuin uskalletulta. Kansa yhtämittaa vaatii ihmeitä minulta, kuinka minä voin jalommasti huikaista, kunnokkaammin voittaa heidät, kuin vakuuttamalla heidän luovuttamattoman oikeutensa valita omat hallitsijansa? Tuo rohkea teko on herättävä pelkoa ylimyksissä, vieläpä ulkomaalaisissakin; se on oleva säikähyttävänä esimerkkinä koko Italiassa; se on oleva yleisen tulenliekin alkukekäle. Se on toimeenpantava ja asianmukaisella loistolla."