"Minä tulen! — Sydämeni sydän", hän kuiskasi Ninalle, "syömme tänään kahdenkesken illallista, puhuaksemme enemmin näistä asioista." Näin sanoen hän lähti omaan kammioonsa, joka oli vastaanottohuoneen perällä. siellä hän tapasi Cecco del Vecchion.
"No, reipas poikani", sanoi tribuuni, ihmeteltävän keveästi omistaen tuon vertaisen ystävyyden, jota hän aina osotti halpasäätyisille, ja joka oli sen yhtä luonnollisen majesteetin kummastuttava vastakohta, joka ilmaantui hänen kohdellessaan ylhäisiä. "No, mitä kuulumisia, Cecco poikaseni? Sinä hyvin jaksat, näen mä, tässä kivuliaassa helteessä; meillä työmiehillä — sillä kumpikin teemme työtä, Cecco — on liian paljon tointa joutuaksemme laiskurien tavoin: sairastamaan, Rooman taivaan joko suven tai syksyn aikana. Lähetin noutamaan sinua, Cecco, saadakseni tietää, mitä työtoverisi arvelevat Ursinin hirttämisestä."
"Niin, tribuuni", vastasi käsityöläinen, joka nyt tultuaan Rienzin läheisempään tuttavuuteen oli menettänyt paljon entisestä pelonsekaisesta kunnioituksestaan sekä piti tribuunin valtaa osittain omana ansionaan, "ne ovat ihan ymmällä, kun tohditte rangasta suurta niinkuin pientäkin."
"Vai niin, sitten olen tyytyväinen. Mutta kuule, Cecco, siitä ehkä nousee meille kuumat päivät. Jokainen ylimys pelkää että ensi kerralla tullee hänen vuoronsa, ja pelko tekee heidät rohkeiksi kuin epätoivoiset rotat. Vielä saanemme taistella buono staton eteen."
"Halusta, tribuuni", vastasi Cecco karmeasti. "Minä puolestani en ole pelkureita."
"Pidä sama henki vallalla sitten kaikissa käsityöläisten kokouksissa. Minä taistelen kansan puolella. Kansan täytyy empimättä taistella minun puolellani."
"Kyllä se, kyllä se", vastasi Cecco.
"Cecco, tämä kaupunki on paavin hengellisen hallinnon alainen — se on oikein — se on kunnia eikä rasitus. Mutta ajallinen hallinto, ystäväni, olkoon yksin roomalaisten. Eikö ole tasavaltaisen Rooman häpeä, että nyt tässä jutellessamme, muutamat raakalaiset, joista emme koskaan ole kuulleet puhuttavankaan, päättelevät Alppien takana kahden hallitsijan ansioista, joita emme milloinkaan ole nähneet? Eikö tuota asiaa ole vastustettava? Italialainen kaupunki — mitä se böömiläisellä keisarilla tekee?"
"Vähän, vähän, P. Paavali nähköön!" sanoi Cecco.
"Eikö tuota asiaa olisi tutkittava?"