"Eiköhän", vastasi seppä.
"Ja jos huomataan että ikivanhoja lakiamme rikotaan, eikö tuota asiaa olisi vastustettava?"
"Epäilemättä."
"No hyvä! Arkistot vakuuttavat ettei milloinkaan ole keisaria laillisesti kruunattu muuten kuin kansan vapaasta äänestyksestä. Me emme milloinkaan ole valinneet böömiläistä emmekä baijerilaista."
"Päinvastoin, jos nuo pohjolaiset tulevat tänne kruunattaviksi, niin koetammepa ajaa heidät matkoihinsa kivillä ja kirouksilla, sillä me olemme kansa, tribuuni, ja pidämme oikeuksistamme kiinni."
"Palaja ystäviesi luokse — puhuttele heitä — sano että tribuunianne haluttaa kysyä noilta valtaanpyrkijöiltä, mitä oikeutta heillä on Rooman valtaistuimeen. Älä yllytä äläkä heitä säikäytä, mutta ole tukenani silloin kun aika on tullut."
"Tuo on minun mieleeni", sanoi kookas seppä, "sillä ystävämme ovat viime aikoina käyneet vähin levottomiksi ja sanovat —"
"Mitä he sanovat?"
"Että tosin olette karkottanut rosvot, hillinnyt ylimykset, noudatatte puolueetonta oikeutta —"
"Eikö se ole riittävä ihme kahdessa tai kolmessa lyhyessä kuukaudessa?"