"Kyllä, ne sanovat että siinä olisi enempikin kuin tarpeeksi ylimyksen työksi, mutta te, joka olette kansasta kohonnut ja jolla on sellaiset lahjat ja niin poispäin, voisitte tehdä vielä enemmän. Siitä on jo kolme viikkoa, kun heillä on ollut mitään uutta puhuttavaa, mutta Orsinin tämänpäiväinen hirttäminen on heitä pikkusen virkistävä."
"Hyvä, Cecco, hyvä", sanoi tribuuni, nousten seisoalleen, "kohta saavat he enemmän suunkäytettä. Vai luulet etteivät pidä minusta enää juuri yhtä paljon, kuin noin kolme viikkoa sitten?"
"Sitä en juuri väitä", vastasi Cecco. "Mutta me roomalaiset olemme tuollainen malttamaton kansa."
"Niin, Jumala paratkoon!"
"Kyllä ne sittenkin epäilemättä teissä tiukasti pysyvät, jollette, hyvä tribuuni, pane niille uusia veroja."
"Haa! Mutta jos vapauden tähden on taisteltava — jos taistelemiseen tarvitaan sotamiehiä, ja jos sotamiehille on palkka maksettava — eikö kansan tule uhrata jotakin omien oikeuksiensa hyväksi — oikeudenmukaisten lakien ja oman turvallisuutensa hyväksi!"
"En minä tiedä", vastasi seppä kynsien päätänsä ja käyden hiukan hämillään, "mutta sen vaan tiedän ettei köyhiä ihmisiä saa liiaksi mennä verottamaan. Ne sanovat teidän hallitessanne tulevansa paremmin toimeen, kuin ennen ylimysten aikoina, ja sen vuoksi ne teistä pitävät. Mutta työtä tekevien miesten, köyhien, perheellisten miesten täytyy muistaa mahaansa. Yksi kymmenestä käy lakituvassa — yhden kahdestakymmenestä tappavat ylimysten rosvosoturit, mutta joka mies syö, juo ja tuntee verotaakan."
"Tuo ei liene järkesi juoksu, Cecco!" sanoi Rienzi vakavasti.
"Kyllä tribuuni, minä olen reilu mies, mutta minulla on suuri perhe hoivissani."
"Riittää, riittää!" sanoi tribuuni vilkkaasti, ja sitten hän hajamielisesti lisäsi, ikäänkuin itsekseen, mutta ääneensä: "minusta näyttää, kuin olisimme olleet liiaksi tuhlaavaisia, näistä näytelmistä on loppu tuleva."