"Sanalla sanoen, hän on määrännyt kylpynsä laitettavaksi pyhään porfyrivaasiin, jossa kerran kylpi keisari Konstantinus!"
"Pyhyydenhäväistystä! Pyhyydenhäväistystä!" huusi Tapani. "Siinä on tarpeeksi pannakirjeen aihetta. Tuo tulkoon paavin tietoihin. Heti sananviejä liikkeelle."
"Parempi odottaa juhlamenoja", virkkoi Savelli, "jollakin suuremmalla hullutuksella toimitus on päättyvä, se on varma".
"Kuulkaa minua, hyvät herrat", sanoi julma Orsini, "te puolustatte vitkastelemista ja varovaisuutta, minä päättäväisyyttä ja rohkeutta; sukuni veri huutaa ääneensä eikä myönnä viivytystä."
"Mitä tehdä?" sanoi lempeä-ääninen Savelli, "taistellako ilman sotamiehiä kahtakymmentä tuhatta raivostunutta roomalaista vastaan? En minä."
Orsini alensi äänensä salakähmäiseen kuiskeesen. "Venetsiassa", sanoi hän, "tuollaisesta nousukkaasta päästäisiin sotajoukoitta. Luuletteko ettei Roomassa kellään ole tikaria?"
"Vaiti", sanoi Tapani, joka oli luonnostaan paljoa jalompi ja parempi kuin toiset, ja joka, hyväksyen kaikki muut tribuunin vastustamisen keinot, tunsi omantuntonsa nousevan salamurhaa vastaan, "tuo ei saa tapahtua, — intonne vie teidät liian kauas."
"Ketäpä muuten voisimme siihen käyttääkään? Tuskin löytyy ainoatakaan saksalaista kaupungissa, ja jos menisi kuiskaamaan tuollaista roomalaisen korvaan, niin saisipa vaihtaa paikkaa Martinoparan kanssa — taivas hänen korjatkoon, sillä lähempänä taivasta hän on, kuin koskaan ennen", sanoi Savelli.
"Ole laskematta moista pilaa", sanoi Orsini julmistuneena. "Laskea pilaa tuosta asiasta! Tahtoisinpa, P. Francisco avita, koska pidät tuollaisesta sukkeluudesta, että itse saisit sitä kokea, ja muistanpa nähneeni sinun tribuunin pöydässä nauravan hänen törkeille jutuilleen, niin että olit läkähtyä, tarvitsematta nuoran silmukkaa siihen."
"Parempi nauraa kuin vapista", vastasi Savelli.