"Kun hän antoi hävyttömän rihkamasaksan vangita setäni Agapetuksen velasta. Velka oli jo kymmenen vuotta vanha, ja vaikka sanotaan ettei kenelläkään Roomassa ole enemmän velkoja kuin Colonnoilla, tämä on ensimmäinen kerta, kuin kuulen että velkojalurjus saa vaatia saataviansa muuten kuin lakki kourassa ja polvet koukussa. Ja sen minä sanon, etten tahdo tulla ylimykseksi, jos mokoma hävytön saa tulla niskaani."
"Lapseni", sanoi vanha Tapani sydämellisesti nauraen, "näen että jalo luokkamme on oleva turvassa sinun käsissäsi."
"Ja jos minulla olisi aikaa", jatkoi lapsi yltyen kiitoksesta, "niin tapettuani tribuunin, antaisin mielelläni toisen iskun —"
"Kenelle?" sanoi Savelli, huomaten pojan vaikenevan.
"Orpanalleni Adrianille. Hänen tulisi hävetä, kun aikoo ottaa puolisokseen sellaisen, jonka sukuperä tuskin sopisi Colonnan jalkavaimolle."
"Lähde leikkimään, lapseni — lähde leikkimään", sanoi vanha Colonna, työntäen pojan luotaan.
"Tarpeeksi tätä rupatusta", huusi Orsini jyrkästi. "Kuulkaa, vanha herra, tänne tullessani näin erään vanhan ystävän, entisen palkkasoturinne, tulevan palatsistanne, — saanko kysyä, millä asioilla hän kulkee?"
"Kyllä; hän on Fra Morealen lähetti. Kirjoitin ritarille, nuhtelin häntä hänen luopumisestaan onnettomalla Corneton matkallamme ja saatoin hänen tietoihinsa, että viisisataa peitsiniekkaa saisi hyvän palkan juuri nyt."
"No", sanoi Savelli, "miten tuo vastasi?"
"Viekkaasti, kierrellen kaarrellen. Imartelua ja hyvää tahtoa häneltä ei puutu; sanoo olevansa Unkarin kuninkaan palveluksessa, jonka asia on Rienzin tuomittavana, ettei hän saata luopua nykyisestä lipustaan, että hän pelkää ylimysten ja kansan olevan Roomassa siksi tasavoimaisia, että, kumpi puolue tahansa pääsee voitolle, sen on kutsuminen podesta, ja että tuo toimi vaan muka hänelle soveltuu."