"Minä! —" sanoi hän.
Rienzi hymyili. — "Ei, hyvä herra piispa, näen ett'ette te ole murhamiehen rotua. Mutta sitten: — jott'en näyttäisi vaikuttavan omaan asiaani, minä määräsin vangitun tutkittavaksi poissa ollessani. Tuossa tutkinnossa (te huomasitte että minulle tuotiin kirje juhlan kestäessä) minä —"
"Kyllä, ja te vaalenitte."
"Kenties; tuossa tutkinnossa, minä sanon, hän on tunnustanut, että yhdeksän Rooman mahtavinta ylimystä oli hänen yllyttäjiään. Ne tulevat tänään luokseni illalliselle! — Eteenpäin vikaari!"
VIIDES KIRJA.
KÄÄNNE.
I Luku.
Tribuunin tuomio.
Nuot muutamat sanat, jotka tribuuni oli lausunut Tapani Colonnalle, vaikka ne kiihottivat ylpeän ylimyksen raivoa, olivat senlaatuisia, että hän harkitsi parhaaksi totella niitä. Hän siis määrättynä hetkenä saapui Capitolin saliin yhdessä muitten kutsuttujen kanssa. Rienzi otti heidät vastaan miellyttävämpänä kuin milloinkaan.
He istuivat uhkeasti katettuun pöytään salaisen levottomuuden ja pelon ahdistamina, nähdessään että, paitsi Tapani Colonnaa, ei ketään muuta kuin salaliittolaisia oltu kutsuttu kemuihin. Rienzi, välittämättä heidän äänettömyydestään ja hajamielisyydestänsä, oli tavallista hilpeämpi — Colonna-vanhus tavallista synkempi.