Puhuessaan hän huolimattomasti pudotti nenäliinansa — Colonnan ylpeä puoliso ei kumartunut — ei ainoakaan käsi liikahtanut; tribunessa näytti hetkisen kummastelevan ja käyvän hämilleen. Liidättäessään katseensa läpi seuran, hän huomasi monien, jotka hän tiesi Rienzin vihamiesten puolisoiksi, kuiskaelevan keskenään merkitsevin silmäyksin, ja yhtä useampi pahansuopa pilkkahymy oli nähtävissä hänen nöyryytyksestään. Hän tointui heti ja sanoi signora Frangipanille hymyillen: "pääsemmekö hauskuudestanne osalliseksi? Näytti juolahtaneen mieleenne jokin hupainen ajatus, jota olisi synti olla päästämättä kaikkien tiedoksi."
Näin puhuteltu keveästi punastui ja vastasi: "ajattelimme, signora, että, jos tribuuni olisi ollut saapuvilla, hänen ritarilupauksensa olisi nyt ollut koetuksessa."
"Kuinka, signora?"
"Hänen suloinen velvollisuutensa olisi ollut auttaa hätääntynyttä." Ja signora katsahti nenäliinaan, joka yhä oli lattialla.
"Minua siis tarkotti, signorat, tuo ylönkatse", sanoi Nina nousten majesteetillisena seisomaan. "En tiedä, ovatko herranne yhtä rohkeita tribuunille, mutta sen minä tiedän, että tribuunin puoliso ei ole pahoillaan, jos vast'edes pysytte poissa. Neljä vuosisataa sitten Frangipani-niminen hyvin saattoi taipua kumartumaan Rasellin edessä; tänä päivänä roomalaisen patriicin puolison tulisi myöntää etusija Rooman ensimmäisen virkamiehen puolisolle. Minä en pakota teidän kohteliaisuuttanne, enkä etsi sitä."
"Olemme menneet liian kauas", kuiskasi joku naisista naapurilleen.
"Kenties ei tuo yritys onnistu; silloin —"
Tribuunin äkkinäinen tulo katkasi pitemmät puheet. Hän oli kiireissään ja hänen otsaansa synkistivät nuot rypyt, joita ei kukaan milloinkaan nähnyt peljästymättä. "Kuinka, ihanat naiset!" sanoi hän luoden silmänsä nopeasti ympäri huoneen, "te ette ole vielä hyljänneet meitä. Pyhän ristin kautta, herranne mielistelevät rehellisyyttämme jättäessään meille noin suloisia panttivankeja, tai muuten Jumal'avita, he ovat kiittämättömiä aviomiehiä. Niin", sanoi hän kääntyen äkkiä Gianni Colonnan puolison puoleen, "teidän miehenne on paennut Palestrinaan, teidän, signora Orsini, Marinoon, hänen mukanaan ylkänne, ihana Frangipanin morsio, — tulitte tänne siksi, että —. Mutta te olette turvassa sanaltakin!"
Tribuuni vaikeni hetkeksi, nähtävästi koettaen hillitä itseänsä huomatessaan peljästyksen, jonka hän oli saanut aikaan — hänen silmänsä kohtasivat Ninan, joka unhottaen äskeisen kiivastuksensa tarkasteli häntä huolestunein katsein. "Niin", sanoi hän, "sinä ehkä olet ainoa tässä ihanassa seurassa, joka et tiedä, että nuot korkeasukuiset, jotka äsken kirvotin pyövelin kourista, ovat toisen kerran valapattureina. Yön hiljaisuudessa he ovat jättäneet kotinsa ja kuuluttajat paraikaa julistavat heidät pettureiksi ja kapinoitsijoiksi. Rienzi ei anna enää kellekään anteeksi!"
"Tribuuni", huudahti signora Frangipani, jonka suonissa oli enemmän kylmäverisyyttä kuin koko hänen suvussaan, "jos minä olisin sinun sukupuoltasi, niin viskaisin nuot sanat, petturi ja kapinoitsija, jotka miehestäni sanoit, vasten omia kasvojasi! — Korska mies, paavi on tuon tehtävän pian tekevä!"
"Herrallennepa on suotu kyyhkyläinen, kaunokaiseni", sanoi tribuuni ylönkatseellisesti. "Älkää peljätkö naiseni, niin kauan kuin Rienzi on elossa, hänen verivihollisensa puoliso on turvattu ja kunniassa. Kansa on tuokion kuluttua oleva täällä, vahtimiehemme saattavat teidät rauhassa kotiin, tai tämä palatsi olkoon teidän suojanne — sillä minä varotan teitä, teidän herranne ovat syöksyneet suureen vaaraan. Ja ennen kuin montakaan päivää on ehtinyt kulua, Rooman kadut saattavat olla tulvillaan verta."