"Hyvät herrat, paavin legaatti on saapunut Roomaan ja kutsunut luokseen tribuunin, joka vast'ikään on lähtenyt hänen luotaan."
Ennenkuin kuulijat ehtivät tointua hämmästyksestään, sai torvien toitotus heidän rientämään paikoiltaan; he näkivät Rienzin olevan liikkeellä uljaassa loistossaan, tavanmukaisen ratsujoukkonsa keralla. Hämärä oli tulossa, ja soihdunkantajat kulkivat hänen edellään. Hänen kasvoillaan vallitsi syvä tyyni, mutta se ei ollut tyytyväisyyden tyyntä. Hän kulki edelleen, ja katu oli jälleen autio. Rienzi saapui Capitoliin ääneti ja läksi siihen palatsin huoneustoon, missä Nina kalpeana ja hätäisenä odotti häntä.
"Hyvin, hyvin, hymyilethän! Ei — se on tuo hirmuinen hymy, pahempi kuin synkkä katseesi. Puhu, lemmittyni, puhu! Mitä kardinaali sanoi?"
"Vähän, mikä sinua ilahuttaa. Hän puhui ensiksi komeasti ja juhlallisesti tuosta rikoksesta julistaa roomalaiset vapaiksi; sitten kavalluksesta mennä vakuuttamaan että Rooman kuninkaan valitseminen on roomalaisten asia."
"Hyvä — vastauksesi?"
"Sellainen, joka sopii Rooman tribuunille: vakuutin ja todistin joka oikeuden. Kardinaali siirtyi toisiin syytöksiin."
"Mihin?"
"Ylimysten verenvuodatukseen San Lorenzon porteilla — puolustaessamme itseämme valapattoisilta salamurhaajilta; tuo on oikeastaan päärikos. Paavi kallistaa korvansa Colonnain puheille. Sitten pyhyydenhäväistys — niin, pyhyydenhäväistys (naura jo Nina, naura!) kun kylvin porfyriastiassa, jota Konstantinus käytti pakanana ollessaan."
"Onko mahdollista! Mitä vastasit?"
"Nauroin. 'Kardinaali', sanoin, 'mikä ei ollut liika hyvä pakanalle, ei ole liika hyvä kristilliselle katoolilaiselle!' Ja tuo tuulikuiva ranskalainen oli kuin puulla päähän lyöty. Sitten kysyin minä vuorostani, 'syytetäänkö minua siitä, että olen tehnyt tuomioistuimeltani jollekin vääryyttä?' — Äänettömyys. 'Sanotaanko minun rikkoneen ainoatakaan valtion lakia?' — Äänettömyys. 'Kuiskataanko edes ettei kauppa kukoista — ettei henki ole turvattu — ettei ulkomailla tai kotona Rooman nimi ole kunnioitettu siihen määrään, jolle ei mikään edellinen hallitus pysty vertoja vetämään?' — Vaiti. 'Siis', sanoin, 'minulle on tuleva kiitoksesi eikä moitteesi, herra kardinaali'. Ranskalainen katsoi katsomistaan, tutisi ja vapisi ja sitten puhkesi sanoiksi. 'Minulla on vaan yksi paavin määräys täytettävänä — luovu heti tribuuniudestasi, muuten kirkko laskettaa päällesi juhlallisen kirouksensa'."