Vihdoin hän saapui saliin, jossa oli pöydällä viinipulloja, lasisia maljoja ja yksi hopeainen, lakastuneita kukkia, homehtuneita hedelmiä ja paisteja. Toisella puolen akuttimilla verhotuista kaksoisovista päästiin avaraan porraskäytävään, joka vei rakennuksen takana olevaan vähäiseen puutarhaan, missä suihkulähde vielä pulputteli välkkyvänä ja eloisana — paitsi vierasta, ainoa elollinen esine! Portailla oli karmosiininkarvainen mantteli sekä sen vieressä naisen hansikas. Nuot jäännökset näyttivät kertovan lempivän sydämelle lempivän viimeisestä hyväilystä ja viimeisestä erohetkestä. Hän vaikeroitsi ääneensä, ja tuntiessaan olevansa kaikkien voimainsa tarpeessa hän täytti yhden maljoista puoleksi tyhjennetystä pullosta Kyypron viiniä. Hän siemasi sen — se virkisti häntä. "Nyt", hän sanoi, "toimeeni taasen, — lähdenpä retkelleni", kun hän yht'äkkiä kuuli raskasta astuntaa huoneesta, jonka hän oli jättänyt — se lähestyi — ja saliin saapasteli kaksi kookasta, pelottavan näköistä henkilöä. Ne olivat mustiin, karkeisin vaatteisin puettuja, käsivarret paljaina, kasvoilla suuret, muodottomat naamarit, jotka ulottuivat rintaan saakka ja joissa oli vaan kolme pientä aukkoa, näön ja hengittämisen varaksi. Colonna tarttui miekkaansa, sillä nuo oudot eivät olleet sellaisten näköisiä, joita tavallisesti saattaa huoletta katsella.
"Hei", sanoi toinen, "palatsi on saanut uuden vieraan tänään. Älä meitä pelkää, muukalainen, tilaa — ja tavaraakin on yllin kyllin kaikille, jotka nykyään oleskelevat Florensissa! Kas pirua, tuossa on yksi hopeapikari vielä — mistä se tulee?" Niin sanoen mies sieppasi maljan, jonka Adrian oli tyhjentänyt, ja pisti sen poveensa. Sitten hän kääntyi Adrianiin, jonka käsi yhä oli miekankahvassa, ja sanoi puhjeten nauruun, joka kuului tukahutetulta ja kumealta naamarin takaa — "emme me kenenkään kurkkuja katko, signor; Näkymätön meiltä ne vaivat säästää. Me olemme rehellistä väkeä, valtion virkamiehiä, ja tulimme vaan katsomaan, tarvitsisiko vaunujen poiketa tänne ensi yönä."
"Olette siis —"
"Becchiniä!"
Adrianin veri jähmettyi. Becchino jatkoi. — "Ja aiotteko asua tässä talossa sen ajan, kun viivytte Florensissa, signor?"
"Aion, jollei oikea haltija vaadi sitä itselleen."
"Hah haa! Oikea haltija! Rutto nyt on kaiken haltija! Menneellä viikkoa tässä palatsissa kolme uljasta seuraa asuskeli ja kaikki hautasin — kaikki! Hauska talo ja peräti tuottava. Oletteko yksin?"
"Olen, nykyään."
"Näyttäkää meille, missä makaatte, että tiedämme tulla noutamaan teitä.
Kolmeen päivään ette näy tarvitsevan meitä."
"Hauskoja tervetuliaisia!" sanoi Adrian! — "mutta kuulkaa. Oletteko yhtä vikkeliä löytämään elossa olevia, kuin hautaamaan kuolleita? Minä etsin täältä kaupungista erästä, joka, jos hänet löydätte, maksaa teille koko vuotiset maahanpanijaiset."