"Siinäkö kaikki, mitä olet saanut tietoosi, lurjus?" huusi Adrian.
"Malttakaa. Koetuksesta koetukseen on minun vieminen teidät, porras portaalta, voittaakseni palkintoni. Seuratkaa, signor."
Kuljettuaan useita katuja ja kujia Becchino seisahtui toisen, vähemmän uljaan rakennuksen edustalle. Taas hän kolahutti kolmasti vartijan ovea, ja ulos astui tällä kertaa vanha mies, surkastunut ja halvattu, jota kuolema ei näyttänyt kehdanneen korjata.
"Signor Astuccio", sanoi Becchino, "antakaa anteeksi, mutta sanoinhan että vaivannen teitä vielä. Tämä on se herra, joka haluaa tietää mitä usein olisi paras olla tietämättä — mutta se ei ole minun asiani. Tuliko eräs naishenkilö — nuori ja kaunis — tummatukkainen ja sorjavartaloinen tähän taloon, ruton ensi oireissa, kolme päivää sitten?"
"Kyllä, hyvinhän sen tiedät, ja vielä paremmin tiedät että hän kaksi päivää sitten läksi: hänestä oli vähän vaivaa, vähemmän kuin monista!"
"Oliko hänen yllään mitään silmiinpistävää?"
"Oli, oli, kiusallinen mies, sininen vaippa, hopeatähtinen."
"Lieneeköhän teillä aavistusta hänen entisistä oloistaan?"
"Ei muuta kuin että hän kovin houraili Santa Maria di Pazzin luostarista, rosvoista ja pyhäinhäväistyksestä."
"Oletteko tyytyväinen, signor?" kysyi haudankaivaja, voittoriemussaan kääntyen Adrianiin. "Mutta tyydytänpä teidät paremmin, jos teissä on rohkeutta. Haluatteko seurata?"