"Mikä hän muu on, kun, vaikka on paavi, ei vielä huomaa, että olisi aika heittää naamari silmiltä? Siivo kardinaali — irstas paavi, se on se vanha sananlasku; jokin vika on sen miesparan päässä, jos hän noin erakkona pysyy."
"Aha, jo ymmärrän, mutta onpa toden totta hänen Pyhyydellään tarpeeksi sijaisia. Piispat kyllä pitävät huolen, etteivät naiset, taivas heitä siunatkoon, tule vanhanaikaisiksi; eikä Albornozkaan todista sananparttasi, mitä kardinaaleihin tulee."
"Totta, mutta Giles on taistelija, — kardinaali kirkossa, mutta sotilas sen ulkopuolella."
"Voittaako hän tämän linnan, luuletko, Angelo?"
"Linna on naispuolinen, mutta —"
"Mutta mitä?"
"Signora on luotu valtaan ennemmin kuin lempeen, olkoon hän kuinka kaunis tahansa. Hän pitää Albornozta ruhtinaana, mutta ei lempijänä. Millainen hänen askeleensa, se halveksii kultakankaitakin!"
"Kuule", huudahti Giacomo rientäen akkunaan, "kuule kavioitten kapsetta! Julkinen joukko!"
"Palaavat haukkajahdista", vastasi Angelo, katsellen halukkaasti ratsastajia, jotka kulkivat ohi pitkin kapeata katua. "Töyhdöt liehuvat, ratsut tepastelevat — katsos kuinka tuo keikari mielistelee naistaan!"
"Vaippansa näkyy olevan samankarvainen kuin minun", huokasi Giacomo.