"Tietysti", vastasi kardinaali hiukan kummastellen, "olisimmepa kehnoja valtiomiehiä, jollemme tuntisi paavin vallan pääkaupungin tilaa; ja sydäntäni surettaa tuo onneton kaupunki. Mutta miksikä tiedustelette Rooman oloja — olettehan —"
"Roomalainen! Tietäkää, jalo herra, että minulla on syyni, minkätähden sanoin olevani Neapelista. Teidän tunnollisuudellenne paljastan salaisuuteni — olen Roomasta! Kertokaa minulle sen tilasta."
"Ihanaiseni", vastasi kardinaali, "pitihän tietämäni että tuo otsa ja olemus eivät olleet kevyestä Campaniasta. Pitihän järkeni sanoman minulle että niistä näkyi maailman valtijattaren leima. Rooman tila", jatkoi Albornoz vakavampana, "on pian kuvattu. Tiedätte että ky'ykkään, mutta röyhkeän Rienzin kukistuttua, Pepin, Minorbinon kreivi (Montrealen kätyri), joka oli antanut apuaan hänen karkottamiseensa, oli aikeissa luovuttaa Rooma Montrealen haltuun — mutta hänellä ei ollut voimia eikä älyä tarpeeksi, ja ylimykset ajoivat hänen tiehensä, samoin kuin hän oli ajanut tribuunin. Jonkun ajan kuluttua uusi kansanvillitsijä, Juhani Cerroni, vihittiin Capitolissa. Hän taas karkotti ylimykset, uusia mullistuksia seurasi — ylimykset kutsuttiin takasin. Rienzin heikko seuraaja kutsui kansan aseisin — turhaan; peloissaan ja toivottomana hän luopui vallastaan ja jätti kaupungin Orsinein, Colonnain ja Savellien esteettömän riehunnan saaliiksi."
"Tuon tiedän, jalo herra, mutta kun hänen Pyhyytensä oli noussut
Clemens VI:n istuimelle —"
"Sitten", sanoi Albornoz ja hänen kelmeä otsansa hieman synkistyi, "sitten seuraa kertomuksen mustempi osa. Kaksi senaattoria valittiin paavin suostumuksesta".
"Niiden nimet?"
"Bertoldo Orsini ja yksi Colonnoista. Muutaman viikon kuluttua elantovarojen korkea hinta alkoi purra roistoväen vatsaa — kansa nurisi, tarttui aseisin, piiritti Capitolin —"
"Hyvä, hyvä", huudahti signora taputtaen käsiänsä ja osottaen vilkkainta osanottoa kertomukseen.
"Colonna vain pääsi pakoon viheliäisessä valepuvussa; Bertoldo Orsini kivitettiin kuoliaaksi."
"Kivitettiin!"