"Poikani, tuo kapinoitsija, kerettiläinen —"

"Muuttuu teidän Pyhyytenne anteeksi annon kautta rauhalliseksi alamaiseksi ja puhdasoppiseksi katoolilaiseksi", sanoi Albornoz. "Ihmiset ovat hyviä tai pahoja, aina tarkotuksemme mukaan. Mitä väliä on hyveellä, joka on hyödytön, ja rikoksella, joka on hyödyllinen meille? Kirkon sotavoima lähtee tyranneja vastaan — se julistaa kaikkialla paavillisille kaupungeille kansanvaltaisten laitosten palauttamisen. Näettehän, teidän Pyhyytenne, että Rienzin, kansan lemmikin, vapautusta tervehditään teidän todenperäisyytenne vakuutteena — näettehän, teidän Pyhyytenne, että hänen nimensä on taisteleva edestämme — näettehän, teidän Pyhyytenne, että suurta villitsijää Rienziä tulee käyttää pikku villitsijän Baroncellin tuhoamiseksi. Meidän täytyy voittaa takasin roomalaiset. Kun he saavat kuulla että Rienzi on meidän leirissämme, niin, uskokaa pois, joukottain on karkureita saapuva tyrannien puolelta — uskokaa pois, emme milloinkaan enää kuule Baroncellistä."

"Aina älykäs", sanoi paavi mietteissään; "totta on, saatamme käyttää tuota miestä, mutta varoen. Hänen neronsa on pelottava —"

"Ja sentähden sovitettava; jos hänet vapautamme, hänestä on tehtävä meikäläinen. Kokemukseni on osottanut minulle, että, kun et lain voimalla pysty kansanvillitsijään, muserra hän kunnianosotuksilla. Älköön hän kauemmin olko kansan tribuunina. Antakaa hänelle patriicinen Senaattorin nimi, silloin hän on paavin virkamies."

"Tahdon miettiä tuota, poikani, — tuumasi miellyttävät, mutta huolestuttavat minua. Ainakin hän tutkittakoon, — mutta jos hän huomataan kerettiläiseksi —"

"Niin hän minun nöyrän neuvoni mukaan julistettakoon pyhimykseksi."

Paavi taivutti alas päätänsä, mutta koetus oli liian vaikea hänelle, ja hetkisen ponnisteltuaan, hän räjähti makeaan nauruun.

"Mene nyt, poikani", sanoi hän ystävällisesti taputtaen kardinaalin kelmeätä poskea. "Mene nyt. — Jos maailma kuulisi sinun, mitä se sanoisikaan?"

"Että Giles d'Albornozella on juuri tarpeeksi uskontoa muistaakseen että valtio on kirkko, mutt'ei liikoja unhottaakseen että kirkko on valtio."

Näihin sanoihin keskustelu päättyi. Samana iltana paavi määräsi että
Rienzille myönnettäisiin tutkinto, jota hän oli pyytänyt.